Kahvista ja mahdollisuuksista

 

Mahasta nipistää. Vaikea keskittyä mihinkään, ajatukset harhailevat jatkuvasti.

Keho tuntuu ylivirittyneeltä, paikallaan oleminen mahdottomalta. Illalla ei meinaa saada unta, päässä pyörii. Kuin olisin juonut litran kahvia, mustana ja vahvana. Haluaisin jo hypätä tulevaan viikonloppuun. Vaikka toisaalta tämä odottaminen ja vatsan kipristely, innostus, on ihan mahtavaa.
Niin se hetki vaan lähestyy, tulee tunti tunnilta lähemmäs. Huomenna lähden junalla Turkuun. Lauantaina on ensimmäinen koulutuspäivä. Ja minua jännittää aivan hurjan paljon!

Olen odottanut koulutuksen alkua kuin ensimmäistä nuuhkaisua vasta-avatusta kahvipaketista: Tiedättekö, sitä vaan odottaa sen vanhan paketin loppumista ihan vaan siksi että saisi avata uuden tuoreemman. Vaikka muu elämäni tästä tuskin loppuu, on tämä tavallaan uusi alku ja uusi ajanjakso elämässäni. Samoin kuin siitä uudesta kahvipaketillisesta, voin jatkossa keitellä tähän elämäni soppaan ilahduttavasti tuoreemman makuisia työkokemuksia.

Mahdollisuuksia. Niitä se elämä tarjoaa. Juuri avatussa kahvipaketissa, kuten elämässä yleensä, piilee hirveästi mahdollisuuksia. Aiotko vain haistella niitä vai uskaltaudutko maistamaan? Seuraatko kenties prosessia, kahvin tippumista, kiinnostuneena vai annatko sen mennä ohi huomaamatta? Kun sitten saat lopputuloksen, valmiin kupillisen eteesi, kuinka paljon osaat arvostaa sitä? Nautitko työsi hedelmistä vai annatko hetken mennä ohi huomaamatta?

Joskus asiat on vain hyvä käsitellä kahvipaketin kautta.

Vegeilijän pikaruokaa: Herne-kvinotto

Oletteko törmänneet käsitykseen, jonka mukaan kasvisruoan valmistaminen olisi jotenkin, noh, vaivalloista? Työlästä, aikaa vievää, monimutkaista?

Tosiasiassa vegeruoan valmistaminen on äärimmäisen nopeaa ja helppoa. Tai no saa siitäkin aikaan melkoisen kokkaushärdellin jos haluaa, mutta niin saa ihan perusresepteistäkin. Aika usein kasvipohjaiset ruoat ovat samalla tavalla pyöräytettävissä paistinpannun tai kattilan kautta syömäkelpoisiksi alle puolessa tunnissa. Jos oikein askeettiseksi haluaa ruveta niin tietysti voi läjäyttää kypsät pavut tai viipaloidun tofun lautaselle kasvisten kanssa. Mutta ollakseni rehellinen, se ei välttämättä ole kovin herkullinen makuelämys...

Itse tuskailin ja tuskailen jonkin verran sopivan kasviproteiinin löytämisen kanssa. Pavut kun eivät uppoa muuten kuin melko pieninä määrinä ja harvoin. Ajattelinkin esitellä teille yhden löytämistäni vaihtoehdoista. Tutustuin nimittäin vähän aikaa sitten herneproteiiniin. Kyse on vähän samannäköisestä purusta kuin soijarouhe. Maultaan herneproteiini on melko mietoa ja siten helposti maustettavissa! Proteiinia sataa grammaa kohden on 60 grammaa, kuituakin 6g! Ei huono ollenkaan, varsinkin kun tämän yhdistää kvinoan sisältämiin ravintoaineisiin. Kasvisruokailussa erilaisten proteiinipitoisten ruoka-aineiden yhdistely on kuitenkin se kaiken a, o, ä ja ö sekä kaikki muutkin aakkoset.

Ja hei vaikka nyt kirjoittelenkin hirveästi kasvisruoasta, niin kyllä sitä muutakin tulee syötyä. Tsekkaa vaikka peruspäivän kulku ja safkat tästä postauksesta!

Herne-kvinotto yhdelle

0,5-0,75dl kvinoaa

1dl herneproteiinirouhetta

2-2,5dl vettä

curryä

savupaprikajauhetta

chiliä

suolaa

Kuumenna vesi kattilassa.

Huuhtele kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan ja kaada kattilaan.

Anna kiehua kannen alla kevyesti poreillen noin 10 minuuttia.

Lisää sen jälkeen herneproteiinirouhe sekä mausteet.

Anna hautua kunnes kaikki vesi on imeytynyt ja kvinoa on kypsää.

Tarjoile kasvispedillä esimerkiksi avokadon ja maapähkinäkastikkeen kanssa! 

 

 

Eli ainekset vaan heitetään kattilaan ja sitten PING 20min päästä tasapainoinen ja monipuolinen ateria on valmis! Tuon parikymmentä minuuttia voi käyttää vaikka lisukkeiden valmisteluun ja keittiön siivoamiseen. Tämä resepti on muuten helppo tuplata tai triplata, jolloin kätevä eväsruoka on valmiina. Makumaailmaa voi muokata vaihtelemalla mausteita tai lisäämällä joukkoon erilaisia juureksia tai vaikka purjoa!
Mikä on sun arjen pelastava resepti? Kerro omasi, ei tarvii ees olla kasvisresepti!

Miten päästä eroon makeanhimosta? 4+1 ajatusta

Nyt te varmaan ajattelette, että mikäs minä olen kertomaan makeanhimon selättämisestä, kun en edes pidä makeasta. Voin kuitenkin kertoa, ettei aina ole ollut näin. Minä olen nimittäin ollut se lapsi, joka on vetänyt oman pään kokoisia berliininmunkkeja, kiskaissut helposti puoli kiloa karkkia ja salaa lusikoinut siirappia suoraan purkista!
Nykyisin olen tosiaan siinä pisteessä, etten oikein välitä sokerista. En pidä siitä olotilasta, joka minulle tulee pienestäkin sokerimäärästä. Päässä suhisee, vatsaan koskee, olo on samaan aikaan veltto ja ylipirteä. Lisäksi makean aistimus on muuttunut: Banaani, taatelit ja mansikat maistuvat älyttömän makeilta, puhdas sokeri jopa ällöltä. Yleensä mielitekoni kohdistuvatkin ihan perusruokaan ja överipuuroihin.
Toki on aikoja jolloin makeita juttuja tekee enemmän mieli. Tällöin niiden nautiskelu on mielestäni ihan täysin ookoo! Välillä vaan on saatava sitä ihan oikeaa mutakakkua, siinä ei pelkät taatelit auta. Niin ehdoton ei kannata olla, etteikö joskus voisi syödä muutakin kuin superterveellisiä herkkuja. Ja toisaalta, jos ne superterveelliset jutut on just se mistä nautit eniten, go for it! Tosiaan jos saan valita, niin useammin noita terveysherkkuja napaan uppoaa: Ne ovat vähemmän makeita ja niistä jää parempi olo.
Tämä postaus on ehkä enemmänkin niille, jotka kokevat makeanhimon olevan ongelmallisella tasolla ja haluaisivat sen paremmin hallintaan.

Miten makeanhimoisesta muksusta kasvoi sokeria vieroksuva aikuinen? Seuraavaksi olisi luvassa 4 mielestäni keskeistä ajatusta makeanhimon lieventämisen näkökulmasta.

1. Syö tarpeeksi

Tämä on kaiken perusta! Liian vähäinen energiansaanti näkyy aivan varmasti makeanhimona, sillä elimistö oikein huutaa ravintoa. Mistäpä sitä saisi nopeammin ja kätevämmin pienen energiapiikin kuin sokerista? Varmistamalla riittävän energiansaannin tasaisesti pitkin päivää, vältetään isoimmat verensokerin notkahdukset ja ehkäistään iltaa kohden kasvavat mieliteot.
Olen ollut nuorempana todella nirso ja pieniruokainen. Veikkaisin, että tästä löytyy suurin selitys karkkihiireydelleni. Oikeastaan vasta kun aloin syödä kunnolla ja riittävästi, makeanhimot kaikkosivat kuin itsestään! Huomaan tosin edelleen, että liian vähäisellä ruoalla taivalletun päivän jälkeen voisin kumota kurkusta alas vaikka tertullisen banaaneja tai levyllisen suklaata. Toinen omalla kohdallani isosti vaikuttava tekijä on ollut hiilihydraattien lisääminen: Kun kroppa saa rakennusainetta tarpeeksi, ei sen tarvitse huutaa lisää nopeasti imeytyvää muotoa.

2. Luovu kielloista 

Usein kuulee sanottavan, ettei itsekuri riitä sokerin välttelyyn. Eihän kyse voi olla pelkästään itselle asetetuista kielloista? Kiellot ohjaavat ajatusmalliin, jossa aivot toistavat kieltoa jatkuvasti. Ensaasyödäsuklaata ensaasyödäsuklaata ensaasyödäsuklaata - mitä ajattelet nyt?
Sen sijaan, että keskittyisimme kieltoihin, voisimme keskittyä siihen mitä saammekin syödä. Jos ajatukset meinaavat luisua kieltojen teille, käännä ajatusmalli nurinkurin. Mitä herkullista voisin syödä? Hedelmät, marjat, ihana välipalasmoothie, ehkä kunnon annos pääruokaa?

3. Nuku

Kuinka monelle on tuttua huonosti nukutun yön jälkeinen sokerihimo? Kyllähän se sokeri hetkellisesti piristää, mutta tuo väsähdyksen aika nopeasti takaisin. Silloinhan on sopiva hetki nauttia vähän lisää herkkua! Psykologisen piristämismekanismin lisäksi ihan oikeasti muokkaa hormonitoimintaa. Univajeessa elimistö oikein kannustaa nauttimaan energiatiheää ruokaa = rasvaa ja sokeria. Olen kirjoitellut aiemmin laajemmin unen vaikutuksista ja rauhoittavista iltarutiineista. Käythän lukemassa jos kiinnostaa!
On turha syyttää itsekurin puutetta, jos et nuku kunnolla. Itsesi sättimisen sijaan siis pää tyynyyn!

4. Vähennä stressiä

Kiire on mielentila. Kuinka usein aiheutamme itsellemme turhaa stressiä ajattelemalla että on kiire? No okei, elämässä on kausia jolloin on oikeasti todella kiire, eikä aikaa terveelliselle syömiselle meinaa löytyä. Stressi on haitallista makeanhimon hallinnassa esimerkiksi hormonivaikutuksen kautta: Pitkäkestoinen stressi nostaa elimistön kortisolitasoja, jolloin keho on ikään kuin jatkuvassa hälytystilassa. Kroppa tulkitsee että olet nyt vaaratilanteessa. Mitä elimistö haluaakaan tehdä turvatakseen eloon jäämisen? Totta kai se haluaa kerryttää itselleen energiavarastoja! Makeanhimon ja ruokahalun lisääntyminen on yksi energiavarastojen kerrytysmekanismeista.
Stressi tekee hallaa myös toista kautta. Stressi nimittäin usein romuttaa myös kaikki kolme edellistä kohtaa. Ei ehdi syödä hyvin, ei ehdi nukkua. Välipalaksi napatusta suklaapatukasta tulee huono omatunto, joka ahdistuksen sekaisin tuntein käännetään karkkilakoksi - vain jotta seuraavana päivänä liian tiukat kiellot, matala verensokeri ja energiavaje ajavat taas karkkihyllylle.
Yritä hallita stressiä ja löytää keinot, jotka toimivat juuri sinulle. Stressin vaikutuksista ja omista havainnoistani voit lukea tästä postauksesta!

+ Extra

Syö välillä niitä herkkuja napa täyteen. Just silloin kun tekee mieli, eikä siksi että nyt on tarjolla tai on karkkipäivä. Valitse ne just sun ehdottomasti lemppariherkut ja vaan ne. Nautiskele kunnolla! Silloin tällöin voi huoletta vetää överit, nauttia sokerihumalasta ja herkuttelun tuomasta hyvästä mielestä. Kun oikein maiskuttelee, ei enää tee mieli hetkeen :D

Rehellisesti sanottuna, kun pääsee niskan päälle, sokeriton/vähäsokerinen elämä on aika helppoa. Kun ei ole jatkuvaa makean mielitekoa, on herkuttelu maltillisempaa ja pysyy paremmin kohtuudessa.
Ei joudu kamppailemaan jokaipäiväisten sokerihimojen kanssa, muttei maailma kaadu siihen yhteen kaverin tarjoamaan namiin tai palaan synttärikakkua. Tää on kai sitä tasapainoa?

My day 18.2

Nytpä pääsette kurkkaamaan mun torstaihin! Aika peruspäivältä näyttää, torstait menevät yleensä juuri tuota samaa kaavaa: Aamulla tankotreenit ja illan tuntien suunnittelua, päivällä työhommia ja kandintyötä, illalla kolmen ohjauksen putki. Tekemistä riittää mutta tykkään!

7.19 Herätys
Ohhoh, nukuinpa pitkään! No eipä se mitään, kiva vain jos uni maistui. Olen taas viime päivinä nukkunut vähän kehnosti, joten reilut yhdeksän tunnin unoset tekivät erittäin hyvää.

Tuttuun tapaan heti heräämisen jälkeen siirryin keittiöön puuroämpärinlautasen ääreen. Mikähän siinä onkin, että jo silmiä raottaessa on huutava nälkä ja kurniva masu? Toisaalta aamupala maistuu huomattavasti paremmalta kun on oikeasti nälkä. Onnellisena siis lusikoin joka-aamuista puuroannostani, jonka kuorrutin marjoilla ja huuhdoin alas kahvilla.

Keittiön ikkunan takana oli vastassa kaunis auringonnousu. Onpa ihanaa, että päivät alkavat jo pidentyä ja valoistua! Vaikka ei aurinko varsinaisesti paistaisikaan, tuo pidentyvä päivä lisää energiaa!

9.15-11.15 Aamutreeni
Suunnittelin koulutusryhmäni koreografiaa kevätnäytöstä varten. Eli käytännössä hypin ja pompin menemään pähkäillen aina välissä että mihinkäs suuntaan sitä tästä voisi mennä, eieiei ei toi näyttänyt kivalta, voooi vitsi kun unohdin mitä piti tehdä, jesss tää on hyvä, vitsi tästä tuleee kivaaa! Puolivälissä treeniä jouduin haukkaamaan lisäenergiaa banskusta, ettei vaan lopu virta kesken!
Lisäksi nimittäin treenailin ja kehittelin omaa esitystäni, jonka pitäisi alustavasti olla valmis kuukauden päästä. Kokeilin myös muutamaa tankoliikeyhdistelmää illan tunneille sekä kertailin tuntisuunnitelmat läpi. Loppuun käytin noin puolisen tuntia venyttelyyn, rullailuun ja kuntoutusharjoitteisiin.

11.45 Ruokaa!
Lounaan virkaa toimittivat mausteinen riisi-porkkana-parsakaalisörsseli, jauheliha ja kasvikset. Tykkään arkena tehdä tuommoisia nopeita ja helppoja ruokia, ei tarvitse sitten nälkäisenä odotella kovin pitkään. Musta tulee nimittäin aika hirveä nälkäisenä. #hangry

12-13 Kahvia
En rehellisesti sanottuna ole ihan varma, mihin kulutin tuon tunnin! Luultavasti istuskelin keittiön rahilla iso kahvimuki kourassa tuijotellen ikkunasta ulos. Jään helposti pohdiskelemaan jotain pieniä asioita, jotka lähtevät ketjureaktion lailla kiidättämään ajatuksia eteenpäin. Välillä saatan havahtua, että olen päässyt pohdinnoissani jalkapalloista delfiineihin. Näitä on sitten mielenkiintoista kelata taaksepäin!

13-14 Töitä koneella

14-14.30 Kauppareissu ja välipalaa
Alkoi hirveästi tehdä mieli mangoa, joten kauppaanhan sitä oli lähdettävä! Mangon lisäksi ostoskoriin tosin tarttui paljon kaikkea muutakin: Kananmunia, kasviksia, leikkelettä ja marjoja. Perussettiä! Kotona kokosinkin heti pienen välipalan alkavaan nälkään. Riisikakkuja, leikkelettä, kasviksia, mangoa. Jälkiruoaksi lusikallinen maapähkinävoita <3

14.30-16.30 Kouluhommia koneella
Välttelin liiallista kahvin lipittämistä ryystämällä valtavat määrät vihreää teetä. Mitäpäs muuta sitä voi sanoa. Olen addikti. Vältin kuitenkin päivän kolmannen mukillisen, success!

16.45 Päivällinen
Kanasalaattia pähkinöillä ja appelsiinilla, nam!

17.15-21.30 Ohjaukset
Vuorossa olivat vahvistava ilmajooga, koulutusryhmän 75min treeni ja tankotanssi jatko1. En tiedä kuvittelinko vain, mutta mielestäni tunnit olivat rankempia kuin yleensä! Ilmajoogatunti keskittyi jalkojen ja keskivartalon voimaan, mikä kyllä tuntui illan viimeisen tunnin aikana: Tuntui että takareidet kramppaavat hetkenä minä hyvänsä... Uuvahtamista estin tankkaamalla jälleen banaania - koskakohan muutun apinaksi?
Kotiinlähdön hetki koitti puoli kymmeneltä. Työrupeaman aikana maahan oli satanut aikamoinen kerros lunta! Mietin siitä kotiin tallustaessani, että kuinkakohan pitkään tämä on-off talvi jatkuu...

 21.45 Iltapuuro
Huhhuh, päivä pulkassa ja kotona iltapalan ääressä. Illalla mulla ei oikeastaan ole koskaan kunnollinen nälkä, joten syön sitä mikä parhaiten uppoaa. Päivän toinen puurolautasellinen siis masun pohjalle lämmittämään, ihan parasta! Erona aamiaiseen oli vain päälle ripoteltellut marjat.

22-23 Iltatoimet ja rentoutumista
En saa yleensä unta heti iltatöiden jälkeen. Jotenkin sitä vaan jää semmoiseen aktiiviseen mielentilaan, jota täytyy ihan tarkoituksella pyrkiä rauhoittamaan. Laitoin puhelimen laturiin huoneen toiselle puolelle, jotten enää kurkkisi saapuvia viestejä tai sähköposteja. Venyttelin kevyesti jalat ja yläkropan läpi, jonka jälkeen kömmin peiton alle lueskelemaan vielä hetkeksi. Aktiivisen päivän jälkeen nukkumatti saapui äkkiä!

Sellainen oli mun päivä! Miltä sun tyypilliset päivät tällä hetkellä näyttää? :)
Tästähän tuli muuten vahingossa myös (banaani- ja puuropitoinen) ruokapäiväkirja!

Muutoksia treenirintamalla

Ajattelin tässä kirjoitella teille muutoksista omissa treeneissäni. Osa on tullut ihan vahingossa, osa pakon sanelemana ja osa ihan opettelemalla. Kaikki ei missään tapauksessa ole ollut helppoa, mutta muutos harvemmin on!
Aiemmin treenaamistani kuvasi lähinnä pumräkspam-täysillä-niinkovaakuinlähtee ja heti kotiin syömään. Suurin tekemäni muutos on huolellinen alkulämmittely ja treenin loppuun myös kunnollinen loppuverryttely. Olen alkanut hyödyntää liikkuvuusharjoituksia ja foam rolleria sekä ennen treeniä että sen jälkeen. Myös kevyemmät harjoitukset kuuluvat olennaisena osana treeniviikkoihini. Myös pään sisällä on tapahtunut monenlaisia oivalluksia ja oppimista.

Myöskin harjoitusten teho esimerkiksi taitoharjoittelussa on tipahtanut huomattavasti, samalla harjoitukset ovat myös pidentyneet jonkin verran. Kuormitus on kuitenkin näin subjektiivisesti mitattuna pienentynyt reippaasti, vaikka tuntimäärällisesti tuleekin liikuttua paljon. Esimerkiksi 90-120min tankotreenit eivät ole mikään harvinaisuus. Tästä kuitenkin iso osa kuluu alkulämmittelyyn, venyttelyyn ja liikkeiden pohdiskeluun. Alkulämmittelyssä olen käyttänyt keppijumppaa, dynaamista venyttelyä, kehonpainoliikkeitä sekä salilla myös kuntopyörää, crosstraineria tai soutulaitetta. Ennen treeniä venytykset tulisi pitää lyhyinä, noin 10 sekunnin mittaisina, jottei lihas veny lepopituutensa yli ja suorituskyky heikenny.
Varsinkin isompia voimaliikkeitä tangolla harjoitellessa on pakko pitää kunnolliset tauot, sillä treeni on tällöin verrattavissa maksimivoimatreeniin. Lienee selkeää, että ilman taukoa liikkeiden suorituskyky lässähtää kuin pannukakku. Eihän sitä maastavetoykkösen jälkeen lähdetä suoraan yrittämään maksimikyykkyä? Toivottavasti ainakaan ei. Kunnollinen tauotus pätee myös pitkiin hengästyttäviin sarjoihin, sillä mikäli keskittymiskyky herpaantuu, vammariski kasvaa huomattavasti. Tangolla tuleva väsymys on erilaista kuin saliharjoittelun tai aerobisen liikunnan tuoma väsähdys: Kroppa väsyy kokonaisvaltaisesti. Yksi lihas saattaisi vielä jaksaa, mutta kokonaisuudessaan pakettia ei enää saa pysymään kasassa.

Pahoittelut, näytän vähän manaajalta.

Olemme siis juuri niin vahvoja kuin heikoin lenkkimme. Tämä on yksi iso oivallus, joka on kannustanut muutokseen. Pakkohan se oli jossain kohtaa tunnustaa, ettei entinen treenityylini olisi voinut toimia pidemmällä aikavälillä. Kropassani on lajivalintani kannalta monta keskeistä heikkoutta, joita pyrin aktiivisesti vahvistamaan ja kuntouttamaan. Selkä on minulle suurin akilleen kantapää, madaltunutta välilevyä ei koskaan saa takaisin normaaliksi.

Paikkailen edelleen välilevynpullistuman jättämiä jälkiä. Pitkään jatkuva kipu muuttaa syvien lihasten toimintaa ja saattaa aiheuttaa niiden toiminnan lamaantumisen. Pinnalliset lihakset ovat minulla vahvat, mutta syvien lihasten voima ja hallinta puolestaan puutteellisia. Tämä johtaa muun muassa virheasentoihin pinnallisten lihasten ylikuormittuessa ja kiristyessä. Nämä virheasennot puolestaan muodostavat ketjuja toistensa kanssa: Kun yksi paikka on vinksallaan, sitä tasapainotetaan toisaalta.
Tällä hetkellä lajini kannalta ongelmallisimpia liikerajoitteita ovat hartiarenkaan sekä lantionseudun rajoittunut liike. Kiristävät pienet rintalihakset, leveä selkälihas sekä hartian takaosan infraspinatus aiheuttavat sen verran liikerajoitusta, etten saa nostettua kättäni ylös. Pienen rintalihaksen kireys aiheuttaa myös olkahermopunoksen ärsytystä, johtaen lopulta hermopinteeseen. Tämä aiheuttaa paitsi särkyjä ja puutumista, myös ongelmia puristusvoiman kanssa. Tankotanssissa olisi melko oleellista, että kätensä saa nostettua kohti kattoa, joten liikevajaus kompensoidaan muualta. Tässä tapauksessa paketti lähtee hajoamaan keskivartalosta rintakehän röyhistyessä eteen, jonka takia kylkiluut pullahtavat ulos, vinojen vatsalihasten kontrollin pettämiseen ja liikkeen hakemiseen rintarangan alaosasta. Kun vatsalihasten tuki pettää, keskivartalo ei enää ole tuettu.
Lantion alueella puolestaan kireät lonkankoukistajat, yliaktiiviset tensorit ja heikentyneet pienemmät pakaralihakset aiheuttivat lantion asennon muutoksia. Alaselän luontaisen notkon suoristuessa syntyy alaselkään moninkertainen paine, joka osaltaan oli varmasti taustalla oman välilevynpullistumani kehittymisessä.
Liittyyhän tähän varmasti monia muitakin tekijöitä, mutta nämä ovat rajoitteistani suurimmat. Mitä sitten olen tehnyt ongelmien korjaamiseksi? Koko ongelmavyyhti alkoi purkautua kun löysin itselleni sopivan fysioterapeutin. Hän osaa selittää juuri oikealla tavalla, miksi juuri nämä harjoitukset ovat hyviä tukemaan kuntoutumistani. Fysioterapeuttini myös ottaa huomioon monet sairauteni ja niiden vaikutukset kehon kireyksiin ja kuntoutusprosessiin. Minulla on erilaisia hermotusliikkeitä alaraajoille, oikean asennon ylläpitämiseen tähtääviä harjoitteita, liikkuvuus- ja rentoutusharjoituksia sekä hermopinteen helpottamiseen tähtäävää liikettä. Päivittäin teen näitä jonkin verran, aina kahta tai kolmea kerrallaan. Yksi suurimmista edistysaskeleista oli, kun vihdoin pääsin kunnolla kyykkyyn!

 

Mitenkäs sitten muut treenit? Taitoharjoittelu vaatii paljon treeniä, joten muu harjoittelu tulisi muokata sitä tukevaksi. Tangolla täytyy vielä miettiä melko tarkkaan, mitä pystyy tekemään ilman että heikompien kehonosien kontrolli pettää. Olen siis panostanut kuntoutuksen ohella oheisharjoitteluun, jotta minusta voisi tulla entistäkin parempi ja monipuolisempi tankoilija ja ohjaaja!
Salilla käyn edelleen, taisin mainitakin että pikkuisen hurahdin siihen uudelleen. Salitreeni toimii loistavana oheisharjoitteluna tankotanssille. Salilla käyn aikalailla olotilan ja muiden treenien mukaan, 1-3 kertaa viikossa. Salitreeni on se josta ensimmäisenä karsin, kun alkaa aikataulu näyttää punaista. Keskityn salilla erityisesti jalkojen vahvistamiseen, sillä tangolla jalat eivät juurikaan saa harjoitusta. Myöskin selälle teen tasapainottavia liikkeitä erilaista kulmasoutu- ja taljaliikkeiden muodossa. Olkapäitä vahvistan myös eristetyillä liikkeillä keskittyen tarkasti oikeaan liikerataan ja kontrolliin. Keskivartalon syvien lihasten vahvistaminen kulkee myös mukana jokaisessa treenissä! Pyrin tekemään jokaisen salitreenin täysillä, mutta järkevästi ja tekniikkaa vaalien. Pitkät alkulämmöt, intensiivinen treeniosuus huolellisella tekniikalla ja sopivilla toistomäärillä, loppuun rauhallisempi verryttely. Painotus on ollut oikeiden lihasten hermottamisessa, tekniikassa ja voimakestävyydessä toistojen ollessa n. 15. Seuraavaksi olisikin tiedossa siirtymä hypertrofisen treenin pariin eli toistoalueelle 10-12! 
Palauttelevia harjoituksia teen 1-2 kappaletta viikossa. Nämä pitävät sisällään kevyttä kuntopyöräilyä, liikkuvuus- ja kuntoutusharjoitteita sekä venyttelyä ja rullailua. Olen kokenut erillisten palauttelevien harjoitusten olevan äärimmäisen hyödyllisiä kropan toiminnalle. Myöskin hierojani kyseli ihmeissään, että mitä oon tehnyt mun jaloille kun ovat jopa ihan hyvässä kunnossa...
Epäilisin erityisesti matalatehoisen aerobisen liikunnan olleen osallisena tässä jalkojen jumien helpottumisessa! Myös peruskestävyyteni on kohonnut, sillä pyörää jaksaa polkea huomattavasti helpommin kuin pari kuukautta sitten. Onhan se toki edelleen aika puuduttavan tylsää.

Täytyy kyllä ihmetellä, miksen ole tehnyt näitä muutoksia jo aiemmin. Aina puhutaan alkulämmittelyn ja jäähdyttelyjen tärkeydestä, olen itsekin puhunut. Puhutaan järkevästä treenimäärästä, puhutaan levosta. Tulee jälleen mieleen sanonta "suutarin lapsella ei ole kenkiä". Keho tuntuu palautuvan paremmin tällä treenityylillä, varsinkin yhdistettynä kunnolliseen uneen ja riittävään ruokamäärään. Kuulostaa melkoisen päivän selvältä, mutta piti näköjään itse kokeilla.
Treeneissä temputkin onnistuvat paremmin, kun malttaa sopivasti levätä liikkeiden välissä. Oppimisen kannalta on ihan hyvä pitää ne pidemmät tauot ja yrittää uudelleen virkeämmällä mielellä ja kropalla, ettei vain vahingossa opeta itselleen vääriä liikemalleja. Niistä on nimittäin vaikea oppia pois, trust me! Ennemmin muutama huolella tehty toisto, kuin monta hutiloitua sinne päin.
Järkevyyttä treeneihin, sitä olen kaivannut jo pitkään. Olen varma, että parempaan suuntaan ollaan menossa kokoajan. Opin jatkuvasti uutta kehoni toiminnasta, näen kun se kehittyy ja alkaa toimia paremmin. Se jos mikä on siistiä!

 

Huh, olipa paljon tekstiä! Toivottavasti jaksoitte lukea loppun asti. Olen vain niin innoissani kaikesta tästä edistymisestä, jota tapahtuu hitaasti mutta varmasti :) Kyllä tästäkin vammakropasta vielä toimiva peli saadaan!
Mitä fiiliksiä teillä on aiheesta? Kuinka moni on myös hakannut päätä seinään?

Lämmin ja lempeä kasviskeitto flunssaiselle

Olen aikaisemminkin kirjoitellut kipeänä olemisesta ja jutuista joita silloin ei kannata tehdä. Lisäisin tähän listaan vielä turhan murehtimisen. Helposti tulee pohdittua asioita negatiivisen kautta, vaikka olisikin arjessaan normaalisti peruspositiivinen. Murehditaan kuinka treenit jäävät välistä, tekee vaan mieli herkkuja, työt jäävät tekemättä ja asiat hoitamatta. Sen sijaan että keskitytään siihen, mitä emme voi tehdä, voitaisiinko keskittyä asioihin, joita sillä hetkellä pystymme tekemään?
Eli ok, en pääse nyt tekemään omia treenejä enkä kehittelemään koreografiaa koulutusryhmälleni. Sen sijaan voisin keskittyä mentaalipuolen treenaamiseen sekä hakea koreografiaan ideoita instagrammista tai youtubesta. Treenitauon voi ajatella välttämättömänä lepohetkenä kehon toipumiselle ja nautitut herkut tarpeellisina polttoaineina pöpöjä vastaan. Viikon makoilu ja laiskottelu saattaa toki olla tylsää, mutta se ei tosiaan tee mitään pysyvää haittaa. Paitsi mielelle jos annat sen tehdä!

Mikä sitten olisi optimaalista flunssaruokaa? Ideaalitilanteessa saadaan samasta paketista reippaasti vitamiineja ja ravinteita, energiaa ja nestettä. Varsinkin kuumetaudeissa energiankulutus on melkoisen suuri elimistön pyrkiessä taistelemaan taudinaiheuttajia vastaan. Erityisesti akuuteissa tulehdustiloissa proteiinin saannin turvaaminen olisi tärkeää, sillä elimistössä jylläävä tulehdus lisää proteiinintarvetta. Vitamiineista erityisesti C-vitamiinilla saattaa olla apua flunssien keston lyhentämisessä. Vitamiinit kannattaa hommata luontaisista lähteistä, sillä purkkitavara ei koskaan vaikuta samalla tavalla kuin ruoasta nautittuna. Flunssaruoan olisi siis hyvä sisältää kasviksia/marjoja/hedelmiä niin reippaasti kuin napa vain vetää! Halutessaan voi lisätä mukaan vielä inkivääriä, valkosipulia ja sitruunaa, joilla saattaa olla positiivisia vaikutuksia flunssan kestoon. Jos ei muuta niin ainakin voi vankasti yrittää uskoa parantuvansa niiden voimalla!
Monesti kipeänä ei tee mieli syödä kunnollista ruokaa tai ruokahalu on ainakin heikentynyt. Ruokahalun ollessa teillä tuntemattomilla, voi yrittää syödä energiatiheämpää ruokaa pieninä annoksina ja usein, helposti nautittavassa muodossa. Esimerkiksi smoothieen on helppo upottaa avokadoa, pähkinöitä, siemeniä tai kookosmaitoa. Lämpimistä ruoista esimerkiksi keitot ja puurot menevät sujuvasti alas kurkusta, tuoden samalla mukavasti lisää nestettä. Lisäksi erilaiset kuumat juomat ovat todella hyviä lämmittämään kroppaa, nesteyttämään sekä tuomaan lisäenergiaa. Eli kaakaot, lämpimät mehut tai hunajateet tulille!
Jos ruokahalusi säilyy normaalina, ole onnellinen! Tarpeeksi energiaa ja ravintoaineita saavat paranevat todennäköisesti nopeammin. Uskalla siis syödä vaikka vain makaisit sohvalla. Ja jos ei muuten ruoka mene alas niin syö sitten vaikka jotain sun lemppariherkkua! Näkisin että herkuttelu on pienempi paha kuin energiavaje, joka lopulta vain hidastaa toipumista.

Sitten keittoreseptiin, vihdoinkin... Tämä flunssan (tai influenssan, kröhmmm) selättämiseen sopiva keitto sisältää reippaan määrän erilaisia kasviksia. Varsinainen vitamiinipommi siis. Proteiininsaannin turvaa mieto quorn ja pehmeästä mausta vastaa purkillinen kaurakermaa. Lisämakua ja lämmittävyyttä keitto saa chilistä ja inkivääristä!
Kun kerralla jaksaa pilkkoa isomman annoksen kasviksia, saa moneksi päiväksi maukasta syötävää. Ei siis tarvitse kipeänä kokkailla kuin kerran!
 

 

Lämmin ja lempeä kasviskeitto

5-6 annosta

Pieni bataatti

Pieni palsternakka

2 porkkanaa

5cm pätkä purjoa

Puolikas kesäkurpitsa

Iso parsakaali (varsineen ja lehtineen!)

Parin sentin pätkä tuoretta inkivääriä

Pussillinen (300g) quorn-kuutioita

250ml Oatly-kaurakermaa

Mausteeksi isot tujaukset currya, kurkumaa ja chilijauhetta

Maun mukaan suolaa

Pilko juurekset pieniksi kuutioiksi.

Halkaise purjo ja huuhtele hyvin veden alla.

Suikaloi purjo sitten ohuiksi renkaiksi.

Pilko muut kasvikset keskikokoisiksi paloiksi.

Parsakaalin varren voi ensin kuoria ja sitten pilkkoa!

Siirrä kaikki kasvikset kattilaan ja lisää vettä sen verran että kasvikset peittyvät.

Keittele kunnes kasvikset ovat pehmenneet ja lisää quorn sulamaan keiton joukkoon.

Heitä perään mausteet ja kaurakerma.

Kuumenna vielä höyryäväksi ja tarjoile!

Tämä tosiaan taitaa olla joku influenssapöpö, sen verran on mielenkiintoiset lihaskivut. Mitenkäs siellä, onko kohtalotovereita? :)

Näitä blogeja minä luen!

Heippa tyypit!
Nyt on taas semmoinen juttu, että meikälikka on kipeänä. Kurkku on muuttunut yön aikana piikikkääksi kaktukseksi, palelee ja menee vilunväreitä. Ja tuntuu kuin joku hakkaisi vasaralla jonnekin otsalohkoon. Vaikka kuinka turhauttaisi, niin täytyy vaan malttaa levätä. Ehdinhän minä jo reilun viikon olla terveenä... Harmittaa ihan hirveästi, sillä huomenna olisi ollut pari acrojooga-ohjausta!

Ajattelin siis näin kipeänä olemisen kunniaksi linkitellä teille mun omia blogisuosikkejani. Jaottelin blogeja melko karkeasti eri kategorioihin, osa voisi ihan hyvin kuulua vaikka kaikkiin. Suokaa anteeksi jos tekstissä tai linkeissä esiintyy asiavirheitä, ajatus ei tosiaan ole kirkkaimmillaan juuri nyt. Noh, nyt on ainakin sitten aikaa myös perehtyä lukemaan näitä blogilemppareita... Jotain hyvää tässä kipeydessäkin siis!

Asiablogit

Joni Jaakkola
Bettina Gräsbeck
Keho ja maha
Omenaraati
Pronutritionist
Pöperöproffa

Treeni/hyvinvointiblogit

Ella Elers
Shake it off
The Journey
Vilma P.
Rosemary's

Ruokablogit

Terveen hyvää
Uusia Tuulia
Kahvia ja kasvisruokaa

Hyvät tyypit/pohdinnat

Sairaan kaunis maailma
Elina Heidi Rinkeli

Toki satunnaisesti luen ja selailen muitakin blogeja, mutta tässä olivat ne tämän hetken suosituimmat. Varsinkin nuo asiablogit ovat kyllä kestosuosikkeja! Toivottavasti tuli teillekin jotain uutta luettavaa. Puuttuuko listasta joku ihan ehdoton blogihelmi? Jos näin on päässyt käymään niin linkkaahan mulle lukemista!
Mä taidan keitellä toisen megaison mukillisen teetä ja jatkaa yskimistä... Mukavaa maanantaita teille :)

Eilinen

Eilen oli hyvä päivä. Vaikkei tavallaan tapahtunutkaan mitään kovin erityistä. Tavallisia juttuja, ei kiirettä, pieniä ilonaiheita. Ajatusten vaihtoa ja tilaa uusille ajatuksille.

Kävimme ihan huikeita keskusteluja ystävieni kanssa. Toisen kanssa juttelimme uskaltamisesta ja omista riittämättömyyden kokemuksista. Toisen kanssa keskustelu rönsyili aina kuuntelemisesta, oppimisesta ja opettamisesta itseensä uskomiseen. Jos aina vaan itse puhuu, toistaa sitä minkä jo tietää, mutta kuuntelemalla voi oppia jotain uutta!

Pääsin pitkästä aikaa tanssimaan. Kävimme kokeilemassa lattaritansseja paikallisen voimisteluseuran kautta. Liikkeet olivat yksinkertaisia ja tanssilajit vaihtuivat cha cha chasta samban kautta reggaetoniin. Tuli ihan hirveä hiki - ja hirveä ikävä tanssia. Siitä saa vaan niin hyvän fiiliksen joka ikinen kerta! Leijailin koko loppupäivän hyvissä fiiliksissä.

Söin iltapalaksi banaanijätskiä. Jopa kahta eri makua! Perus banskujädeä sekä suklaista versiota, kuorrutettuna pähkinämurulla ja puolukoilla. Oli ihanaa vaan istuskella sohvalla kiireettömästi mukavissa löhövaatteissa ja lusikoida jätskiä napaan. En vaan voi lakata ihmettelemästä, miten pelkistä banaaneista ja muutamasta lisukkeesta saa tuollaista herkkua!

Miltä sun eilinen näytti? Mahtuiko sinne pieniä juttuja, jotka toivat iloa? :)

Treeniajatus: Mitä jos tekisitkin vähän vähemmän?

On helppoa yksinkertaistaa asioita. Jos haluamme kehittyä treenaamisessa, nostaa painavampia painoja, hypätä pidemmälle, juosta kovempaa tai saada spagaatin, on meidän tehtävä sen eteen töitä. Mieleen saattaa nousta ajatus, että enemmän treeniä = enemmän tuloksia. Tämä kuitenkin harvemmin pitää paikkaansa!
Törmäsin Joni Jaakkolan blogipostauksia lukiessani mielenkiintoiseen ajatukseen minimiperiaatteesta. Alkuperäinen teksti oli ihan superhyvä, suosittelen lukemaan sen ajatuksella! Yksinkertaisuudessaan minimiperiaate menisi suunnilleen näin: ei niin paljon kuin mahdollista vaan niin vähän kuin on tarpeen. Tätä ajatusmallia voi käyttää niin treeniin, työhön, ravintoon ja yleisesti elämäntapoihin liittyen. Treeniin sovellettuna tämä tarkoittaisi, että tulisi tehdä vähin mahdollinen määrä harjoittelua, jolla kehitystä tulee tasaisesti.

Vähäisin mahdollinen työ mitä tarvitaan toivottuun lopputulokseen. Nykypäivän hc-tapporääkki-bigger-is-better-faster-stronger-heavyweight -mentaliteettiin verrattuna tämä kuulostaa lähinnä kukkahattutätien keppijumpalta ja läpälässynläältä. Minimiperiaate on kuitenkin äärimmäisen fiksu lähestymismalli treenaamisen suhteen. Mietippä, jos aloittaisit 5 jakoisella saliohjelmalla ja kolmella aerobisella harjoituksella viikossa. Mitä sitten jos ja kun kehitys pysähtyy? Liiallinen intoilu johtaa pattitilanteeseen, jossa liikutaan valtavia määriä edistymisen ollessa keskinkertaista.
Jos taas aloitamme maltillisella määrällä, meillä on aina varaa lisätä harjoituksia. Tehdä harjoituksista tehokkaampia tai monipuolisempia. Kun kehitystahti hidastuu, meillä on aina ässä hihassamme. Täysin loogista, eikö?

Miksi siis tekisimme turhaa työtä? Toteuttamalla järkevää harjoitusohjelmaa on mahdollista nähdä tuloksia suhteellisen pienelläkin treenimäärällä. Kun harjoituksia on vain rajoitetusti, myös keskittymiskyky ja panostaminen yhteen harjoituskertaan ovat todennäköisesti paljon korkeammalla. Lisäksi vältymme siis mahdollisilta ylikuormitusvammoilta ja meillä jää aikaa myös muulle elämälle.Treenejä alkaa myös odottaa ihan eri tavalla! Keskittymiskyvyn aleneminen, treenihaluttomuus, heikkenevä suorituskyky ja jatkuva väsymys ovat merkkejä liian suuresta treenikuormasta. Tällöin tulisi automaattisesti keventää, kunnes treeni alkaa jälleen maistua. Harjoittelun pariin palaamisen yhteydessä olisi myös treeniohjelman uudelleenarvioinnin aika: Mitä jos tekisinkin vähän vähemmän?

Tunnistan itseni tuosta joka suuntaan sinkoilevasta sähköjäniksestä, jolle enemmän on aina enemmän. Olen kuitenkin pyrkinyt viemään harjoitteluani järkevämpään suuntaan pikkuhiljaa, mitä nyt pieniä takapakkeja välillä tulee. Suurena haasteena näkisin omalla kohdallani sen, että liikunta on mielestäni niin kovin kivaa. Olisi vaan kiva harrastaa jokaista mahdollista hauskan kuulloista lajia ja mieluusti kehittyä myös niissä jokaisessa. Yllättäen kaikki lempparilajini ovat vielä melko rankkoja lihaksille, jänteille, nivelille ja hermostolle. Toinen kompastuskivi on siis ollut kevyempi liikunta. Aina ei tarvitse mennä täysillä eikä edes kannata. Matalatehoisella liikunnalla on oma tärkeä paikkansa palautumisen ja peruskunnon kannalta. Ehkä voisin siis opetella tykkäämään näistä hyödyllisistä, mutta ei niin mielenkiintoisista liikuntamuodoista.

Ihan ekana voisin silti opetella ajatusmallin, jossa vähemmän onkin enemmän. Paitsi jos puhe on maapähkinävoista.
Minkälaisia ajatuksia postaus teissä herätti? Onko siellä muita more is more tyyppejä? :D