tiistai 2. elokuuta 2016

Tapojen voima

Minulta on monesti kysytty, että miten minulla voi olla niin paljon tahdonvoimaa, että kieltäydyn karkeista, sipseistä ja limppareista. Tänään ajattelin kertoa sulle salaisuuden. Ei mulla ole sitä tahdonvoimaa yhtään enempää kuin sullakaan. 


Herkuista kieltäytymistä helpottaa huomattavasti se fakta, ettei minun tee niitä yhtään mieli. En siis joudu kuluttamaan tahdonvoimaani näiden houkusten vastustamiseen, sillä ne eivät houkuttele minua. Minulle on siis muodostunut tavaksi, etten ota, sen suurempia ajattelematta. Aivot menevät ikään kuin autopilotille, jonka ohjaajana toimivat sisään ajetut tavat. Tavoilla pystyy siis säästämään omaa tahdonvoimaansa muihin tehtäviin, kuten uuden opettelemiseen. Minun tahdonvoimattomuuteni näkyy erityisesti tiskaamisen skippaamisessa, selkärangattomuutena kahvikupillisten kanssa sekä meditoinnin lykkäämisessä (eli lopulta unohtamisessa).

Hyviä tapoja halutaan tietysti juurruttaa lisää. Tällaisia ovat esimerkiksi aamupalan nauttiminen, veden juonti, ulkoilu, tv:n sulkeminen illalla, hampaiden pesu... Kannattaa ottaa kohteeksi yksi tai maksimissaan kaksi omaksuttavaa tapaa kerralla. Tapojen muodostuminen ei tapahdu hetkessä, vaan vie aikaa. Kun yksi tapa on siirtynyt autopilotille, kun se tapahtuu automaattisesti, voi aloittaa seuraavan positiivisen tavan opettelun.
Yksi helppo konkreettinen tapa on ujuttaa jokaiseen päivään minitapoja halutusta oppimisen kohteesta. Eli minimijuttu, jonka teet ihan jokaikinen päivä. Otetaan esimerkiksi oma kehityskohteeni meditaatio. Minitapa voisi olla yhden minuutin meditoiminen joka päivä. Ihan joka ikinen.Yksi minuutti päivässä. Valitaan siis tavoite, joka on niin naurettavan helppo saavuttaa, ettei siinä oikeastaan voi epäonnistua. Minuutin jälkeen on helppo meditoida kaksi. Sen jälkeen viisi tai kymmenen. You get the point.

Tapojen kasvattaminen vaatii tuota säännöllisyyttä. Jos siis jonakin päivänä missaat tuon minuutin meditaation, pidä huoli että se tapahtuu seuraavana päivänä! Hyvistä tavoista on niin helppo luopua. Tiedättekö sen tunteen, kun joku hyvä juttu vain lipsahtaa käsistä? Mäkin olin jo hyvässä meditointiputkessa, kunnes missasin päivän. Päivän jälkeen oli helppo skipata toinenkin, sillä mitä väliä yhdellä lisäpäivällä. Kolmantena syy tavan hylkäämiseen löytyy yllättävän helposti.

Jos positiiviset tavat on yllättävän helppo hävittää, haitallisista tavoista luopuminen voi olla yllättävän vaikeaa. Kyse on kuitenkin yhtä lailla oppimisesta, nyt vain opitaan pois haitallisista toimintamalleista. Itselleni kehittämiskohteena toimii negatiivinen itsepuhelu. Se on todella huono tapa, joka toistuu nykyisin vain väsyneenä, nälkäisenä tai stressaantuneena. En hyödy tästä tavasta mitenkään, haittaa se sen sijaan tekee omalle psyykeelleni. Seuraavan kerran kuin negatiivinen tapa ilmaantuu elämääsi, tarkastele sitä objektiivisesti. Kyseenalaista, tuoko se sinulle mitään hyvää ja voisitko toimia toisin. Voisitko kenties korvata negatiivisen tavan positiivisemmalla? Vaihtaminen on helpompaa kuin lopettaminen!

Olen siis vain käyttänyt tahdonvoimani viisaasti positiivisten tapojen muodostamiseen. Nykyisin tahdonvoimaa siis säästyy autopilotin ottaessa vallan. Säästyneen tahdonvoiman voin käyttää vaikka niiden uusien juttujen opetteluun. Tai siihen meditaation masterointiin.
Millaisia hyviä/huonoja tapoja sulla on? :)

4 kommenttia:

  1. Enpä ole aikaisemmin itse ajattellut tahdonvoimaa tapojen muodostamisessa, mutta kuinka loogista! :D Tätä täytyykin ruveta työstämään ja tehdä asioista tapoja jolloin ne tulevat yhtä luontevasti kuin hampaiden pesu. Heti tuli mieleen, että olisi mahtavaa saada se kuuluisa kehonhuolto säännölliseksi tavaksi, ehkä joku päivä ;)
    Jäin pohtimaan edellisen postauksesi jälkeen pidänkö itse rutiineista vai olenko "rutiinien orja" joka ei uskalla riskeerata tutusta päivärytmistä. Kun työajat ovat kellotettuja, päivät toistavat toisiaan mutta ehkä voisi vaihtelun vuoksi tehdä asioita eri kellonaikoina vapaapäivinä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva että löysit uutta ajateltavaa postauksesta! Heheh, kehonhuolto olisi tosiaan sopiva tapa vaikka ihan jokaiselle... Jospa kokeilisit tehdä siitä tuollaisen minitavan, vaikka 5-10min venyttelyä/rullailua joka päivä? :)
      Rutiinitkin ovat tosiaan vähän kaksipiippuinen juttu, ja onkin hyvä miettiä että tykkääkö ylipäänsä niistä omista rutiineista. Työaikojaan eivät kaikki tosiaan voi valita, mutta kuten mainitsitkin, vapaapäivinä voisi kokeilla uutta päivärytmiä! :)
      Kiitos paljon kommentistasi!

      Poista
  2. Mä oon samanlainen herkkujen kanssa. Ei vaan tee mieli, kun en ole niitä pitkään aikaan syönyt. Ongelma on se, että tässä syömishäiriöstä toipuessa niitä herkkuja pitää opetella syömään, koska se on kuulemma normaalia. Näin ovat asiasta mua enemmän tietävät käskeneet. Mä kun kovin tykkään tästä, että ei ole minkäänlaisia mielihaluja herkkuja kohtaan. Mut ehkä mä sitten alan syödä niitä herkkuja ja katson, heräävätkö halut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin koitin silloin aikoinaan, että syön vaikkei tee mieli. Mun kohdalla se ei toiminut ollenkaan, vaikka niin neuvottiin tosiaan ammatti-ihmisiltä käsin. Tässä voisi käyttää mun mielestä maalaisjärkeä, ei ole mikään pakko syödä niitä perinteisiä herkkuja jos ei oikein tykkää :) tärkeintä ois syömishäiriöstä toipuessa mielestäni keskittyä siihen että oikeaa ruokaa tulee riittävästi (paljon) eikä lisäemergiaa haeta herkuista. Toki on ihan fiksua hävittää se "peikko" herkkujen syömisestä, ei niitä pelon takia kannata vältellä. Makumieltymykset ovat asia erikseen, jollekin ne taatelit voivat olla parasta herkkua maailmassa ja se on ok :) jos haluat jutella aiheesta lisää ja kaipaat vertaistukea, niin laittele mulle sähköpostia. Säpö löytyy tuolta oikeasta sivupalkista :)

      Poista