perjantai 29. toukokuuta 2015

Kaurajogurttia kahdellakymmenellä tapaa

Vähintäänkin niin monella!
Ostin eräänä päivänä tuota Oatlyn maustamatonta kaurajogurttia. Ja vain taas todetakseni että mielestäni se on pahaa. Yhä vain ja edelleen. Oletin jotekin karaistuneeni siihen makuun mutta en vain yksinkertaisesti tykkää. Kuitenkin näin kesän tullen tekee mieli jotain raikkaampaa ja freshimpää. Lisäksi haluan turvata kalsiumin saantiani: Kalsiumtäydennetyt tuotteet ovat tähän oivallisia. Ravintoarvotkin ovat tuotteessa ihan paikallaan, plussaa varsinkin lisätyn sokerin skippaamisesta! Ja onhan tuo purkki nyt vaan hirveän hauska kummallisine esittelyteksteineen.


 


En kuitenkaan suostu syömään mitään mikä minun mielestäni maistuu pahalta. Tuijottelin kaurajogurttipurkkia yökötyksen vallassa. Voi että mitä minä sinulle teen! Silloin se iski. Voihan tavallistakin jogurttia maustaa itse, miksei siis kaurajogurttia?
Kun ainekset soseuttaa keskenään, kaurajogurtin kummallinen ominaismaku peittyy. Jäljelle jää vain kivan pehmoinen koostumus ja vieno kauraisuus. Ja mikä parasta, itse maustaessa saa juuri omia makuhermoja miellyttäviä yhdistelmiä. Ensimmäisenä testasin makuyhdistelmistä appelsiini-mangojogurttia inkivääritwistillä!

Appelsiini-mangojogurtti inkivääritwistillä
puolikas appelsiini
iso kourallinen pakastemangoa
etusormenpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
Oatlyn maustamatonta kaurajogurttia pari desiä

SURRRRURRURRRRURURRR.


Ideoitahan alkoi pulppuamaan pilvin pimein!
Valitse seuraavista vähintään kaksi ainesosaa herkkujogurttiisi. Enemmänkin saa toki olla.
Jotain...
-voimakkaan makuista (puolukat, mustaherukat, tyrni, karpalo, inkivääri, kahvi, kaakao)
-makeaa (mango, banaani, taatelit, hunaja)
-raikasta (sitruuna, appelsiini, lime, greippi)
-mausteista (kaneli, kardemumma,piparkakkumauste, vanilja, lakritsinjuuri)
-täyteläistä (kookosmaito/-hiutale, avokado, pähkinät, pähkinävoi, siemenet, pellavansiemenöljy)

+ extrat
-Kuitua (psyllium, kaura/vehnäleseet, pellavansiemenrouhe)
-Täyttävyyttä (hamppu/riisiproteiinijauhe, kananmuna/valkuaiset)

Esimerkiksi...
Banaani-puolukka-vanilja
Taateli-mustaherukka-lime-kardemumma
Sitruuna-inkivääri-hunaja
Mansikka-mustikka-hunaja-avokado-vanilja
Kahvi-kaakao-taateli-maapähkinävoi-hamppuproteiini-piparkakkumauste (= <3 !!)



Äläkä unohda herkullisia päällisiä!
-marjat
 -kuivatut hedelmät
-pähkinät/siemenet/pähkinävoit
-kaakaonibsit/raakasuklaa/tummasuklaa
-kookoshiutaleet/kookoslastut
-pilkotut hedelmät
-paahdetut kaurahiutaleet/mysli

Halutessasi voit toki soveltaa näitä ideoita tavalliseen jogurttiin tai soijapohjaiseen vaihtoehtoon. Tuliko uusia makuyhdistelmiä? Oletteko kokeilleet tuota kaurajogurttia? Mitä piditte?

torstai 28. toukokuuta 2015

Liebster -haaste

Vähän taas erityylistä postausta tiedossa! Sain Liebster-haasteen ihanalta Puolitiessä-blogin Anni Minervalta. Kiitos kovasti haasteesta! Haasteen tarkoituksena on lisätä pienten blogien näkyvyyttä. Sain siis 11 kysymystä joihin löydätte vastaukset alapuolelta. Lisäksi lopusta löytyvät omat kysymykseni seuraaville haastetuille!





1. Mistä haaveilet?
Tällä hetkellä haaveilen kaikkein eniten terveydestä. Siitä että voisin vain olla ilman kipua. Pienempänä haaveena olisi tietysti viettää ihana kesä!

2. Mitä odotat kesässä?
Aurinkoa! Piknikkejä, rantalentistä, ystävien seuraa, mansikoita ja rentoa menoa.

3. Lemppari jäätelömaku?
Hömmm, itse tehty banaanisuklaajäde? Silloin joskus normaalin jäätelön aikaan taisi mennä ne kaikki övereimmät suklaa-kinuski-mega-suolapähkinä-krokantti-nougat-jätskit.

4. Ketä ihailet?
Mummia. Siinä on yksi voimakastahtoinen nainen! Ja äärimmäisen positiivinen. Ei koskaan valita omista vaivoistaan, soittelee kysyäkseen kuulumisia ja kääntää sateisenkin päivän hymyn aiheeksi. Jumppaa vielä 90-vuotiaanakin! Nautiskelee päivittäin pullakahvit. Ei voi kuin ihailla.

5. Mitä sinun tekee mieli nyt?
Juuri tällä hetkellä? Ei mitään koska söin juuri. Tai no ehkä ihan pienesti kahvia ja raakasuklaata.
Ja jos puhutaan muusta kuin ruoasta, niin haluaisin puolapuut! Harmi vain että ne maksavat ihan kauheasti. Ehkä ostan sellaiset sitten isona.


6. Tämän hetkinen lempparibiisi?
Nytpä on paha. Kuuntelen niin paljon eri tyylistä musiikkia etten voi sanoa vain yhtä. Mulle menee ihan kaikki! Paitsi kimittävät naislaulajat ja äärimöreä heviörinä. Auroraa olen kuunnellut paljon viimeaikoina joten sanotaan vaikka se Runopoika.

7. Mistä haluaisit kiittää juuri nyt, ketä/mitä ja miksi?  
Kaikkia ihania ystäviäni, kaikesta vuoden aikana saamastani tuesta ja kuuntelevista korvista.

8. Tämän hetken suosikkisi ruokarintamalta?
Lanttu-porkkanamuusi, mansikan&basilikan yhdistelmä, piparkakkumauste (<3), parsa, marjainen kaurajogurtti sekä pakastimessa piilotteleva raakasuklaa! Sekä ikisuosikkini kaurapuuro ja taatelit.

9. Mitä tarjoaisit vieraille, jotka tulevat lyhyellä varoitusajalla?

Jonkun ihanan kesäisen hedelmäisen salaatin tuoreilla yrteillä höystettynä. Siinä voisi olla ainakin parsaa, mansikoita ja pähkinöitä. Jälkkäriksi raakasuklaata tai maapähkinävoilla täytettyjä taateleita, juomaksi kahvia kauramaidolla!

10. Miten mainostaisit asuinpaikkakuntaasi sinne muuttavalle?
Kuopiossa on ihan mielettömät ulkoilumaastot, ystävällisiä ja lupsakoita ihmisiä, paljon opiskelijoita eli sitä myöten paljon tapahtumia, upeat järvimaisemat ja kiva torikulttuuri ainakin näin kesäisin!

11. Joko olet heittänyt talviturkin ja jos et, milloin aiot?
Kyllä olen! Itseasiassa jo huhtikuun puolella käytiin avannon rippeissä. Jos tuota ei lasketa niin sitten en vielä ole. Kaipa sitä tässä lämpötilojen noustessa alan taas uida enemmän.


Olipahan kivoja ja kiperiä kysymyksiä! Mahdankohan itse keksiä yhtään noin hyviä.
Omat kysymykseni:
1. Mistä asiasta olet tänään ollut kiitollinen?
2. Lemppariaamupala?
3. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?
4. Millaiset ovat aamurutiinisi?
5. Banaani vai omena? Miksi?
6. Mikä on kesäsi kohokohta?
7. Jos saisit matkustaa minne vain, mihin menisit?
8. Top 3 kahvilat kotikaupungissasi?
9. Miten rentoudut?
10. Mikä on sinulle paras herkku ikinä?
11. Tykkäätkö puista?


Haastetut:
Elina
Emilia
Heidi

Haastoin nyt vain kolme ihanaa neitoa, vaikka tarkoituksena olisi haastaa viisi. Enkä edes tiedä blogien lukijakunnasta, että kuuluvatko ne edes tähän pienen lukijakunnan blogien kategoriaan. Mutta tykkään niistä kovin paljon <3 Teidän vastauksenne kiinnostavat minua!

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Perspektiivii


Olen sitä mieltä, että välillä on hyvä vaihtaa näkökulmaa. Etsiä erilaisia ja vaihtoehtoisia tapoja. Kokeilla jotain uutta! Kääntää asiat ihan päälaelleen. Tämä pätee paitsi ajatusten tasolla, myös treeneissä.


Olen pariin otteeseen päässyt testailemaan rengastrapetsia. Työkaverilla on oma rengas, jonka olemmekin sitten kiinnittäneet tilaisuuden tullen sopivaan paikkaan. Tankoilussa on paljon samoja elementtejä kuin renkaalla temppuilussa. Rengas on kuitenkin epästabiilimpi ja liikettä joutuu itse hallitsemaan enemmän. Tuntui kyllä pienissä lihaksissa aika makialle seuraavina päivinä!


Sen lisäksi että temppuilu oli mahtavaa, oli meillä myös huikean hauskaa. Roikkumista, kuvaamista, naurua. Tuollaista apinameininkiä. Pääsin siis oikein omaan elementtiini. Seuraavasta kuvasta voitte havaita apinan välipalahetken. Lajityypillisenä eväänä ananasta ja pähkinöitä, nautittuna veikeän ilmeen ja kyykkyasennon kera.






Nyt luvassa ainutlaatuinen Näin kiipeät puuhun -kuvasarja. Rengas piti siis saada jotenkin kiinnitettyä ylös puuhun. Ja tietysti myös hakea temppuilun loputtua pois sieltä. Hommaan valikoitui tietysti porukan apina. Tietysti myös minäminäminä-haluan-ehdottomasti-kiivetä-puuhun-superjee-niinkivaa-ihanaaa- huudollani saattoi olla jotain vaikutusta asiaan...

Minua on muuten pienenä kutsuttu marakatiksi. Pikku-Marakatti. Miksiköhän?









Miten voikin ihminen näyttää niin iloiselta kun pääsi kiipeämään puuhun? Olen aina viihtynyt puissa. Siinä on sitä tiettyä tunnelmaa kun on toisten ja arjen ulottumattomissa. Saa vähän tuuletella päätä ja kuulee selkeämmin omat ajatukset. Palkitsevaa ei kuitenkaan ole pelkästään puussa köllöttely. Myös matka korkeuksiin on mielestäni mielenkiintoinen osuus. Luovaa ongelmanratkaisua. Mihin laitankaan jalan seuraavaksi? Luottamista itseensä ja voimiinsa. Keskittymistä siihen hetkeen ja tekemiseen. Ja samalla omien pelkojen voittamista.


Sen lisäksi, että perspektiivi konkreettisesti kääntyy ylösalaisin, oppii kääntämään myös arkielämän näkökulmia toiseen muotoon. Kun vapaaehtoisesti tekee jotain haastavaa ja vaikeaa, arki tuntuu helpommalta. Katsoppas, voin vain ottaa tämän kirjan hyllystä ilman suurempia ponnisteluja! Asiat riippuvat paljon siitä miten niitä katsoo.

Aina on mahdollisuus epäonnistua - Kokeiletko silti?
Voihan ihan yhtä todennäköisesti myös onnistua. Epäonnistumisen pelko usein jarruttelee meitä, niin vaativissa tempuissa kuin ihan normaalissa elämässäkin. Mitä jos tänään yrittäisit jotain uutta? Onnistumisen ilo on moninkertainen verrattuna epäonnistumisen kokemukseen. Mitä sitten jos et ensimmäisellä yrittämällä onnistukaan? Epäonnistumisen tunteellekin voi siedättyä - se on vain osapolku onnistumiseen. Paremmaksi epäonnistujaksi voi oppia yrittämällä useammin, kaikkea ja kokoajan. Täytyy myös uskoa omaan onnistumiseensa. Yksi lemppari lainauksistani onkin "uskot sitten onnistuvasi tai epäonnistuvasi, olet oikeassa".


Miltä näyttää teidän keskiviikkopäivänne? Mistä perspektiivistä tarkastelette tilannetta? Tykkäättekö puista? :)

maanantai 25. toukokuuta 2015

Maanantai ja ajatuksia

Huomenta tähän aurinkoiseen maanantain aamupäivään! Miten siellä on viikko lähtenyt käyntiin?
Mulla oli tänään taas vähän tahmea aamuherätys, mutta kyllä se tästä lähtee. Kahvin voimalla! Tänään on tiedossa melko samanlainen päivä kuin Day with me -postauksessa eli aamusella päivän paperityöt pois alta, sitten ohjailemaan ja illaksi akrobatiaan!
Olen tässä pyöritellyt päässäni ajatusta paastosta. En kuitenkaan mistä tahansa paastosta vaan sellaisesta oikeasti mieltä puhdistavasta. Puhun nyt somepaastosta. Aion siis välttää/vähentää sosiaalisen median käyttöä tämän viikon ajan.


Miksipä näin? Kokosin teille pienen listan ajatuksistani.
  • Ihan ensimmäisenä on pakko mainita ajankäyttö. En ole laskenut, kuinka paljon päivittäin menee aikaa kaikenlaiseen somen kanssa näpräämiseen mutta veikkaisin melko suurta lukua. Lyhyistäkin sometushetkistä ja tsekkaan-vaan-äkkiä-feisbuukin-hei-kato-tankotanssivideo -rutiineista voikin muodostua melkoinen aikasyöppö. Toki, joistakin päivityksistä oppii varmasti jotain ja siksi näenkin somen jollain tavalla myös hyödyllisenä välineenä. Rehellisesti sanottuna, kuinka paljon uutta informaatiota olet saanut selaamalla facebookin fiidiä läpi kymmenen minuutin välein?
  • Toisaalta...informaatiotulva. Jokaisesta sosiaalisen median kanavasta tulvii jatkuvasti valtavat määrät erilaista infoa. Osa hyödyllisiä, osa ei. Mistä voi tunnistaa omat ajatuksensa tässä infomeressä? Olisi melko naiivia väittää, ettei teksteillä ja kuvilla pyrittäisi vaikuttamaan. Juuri tällä hetkellä haluaisin kuitenkin erityisesti kuunnella itseäni, omia ajatuksiani ja pohdintojani. Tietää mitä mieltä juuri minä olen asioista ja mikä on minulle tärkeää.  
  • Ergonomia! Oikein isolla eellä ja huutomerkillä. Vai istutteko aina täydellisessä ryhdissä, pää ja leuka suorassa, hartiat takana, selkä ryhdikkäänä selaillen instagrammia puhelin kohotettuna katseen tasolle? Vähän epäilen. Tyypillisimmin asento kun tuppaa kääntymään epämääräiseen luolamieskyttyrään, pää eteenpäin työntyneenä ja selkä pyöreänä. Well hello niska- ja selkävaivat! 
  • Läsnäolon puute. Mielestäni yksi ärsyttävimmistä tavoista on puhelimen selailu samaan aikaan keskustelun kanssa. Hei haloo, sinulla on siinä oikea ihminen nenäsi edessä, puhumassa sinulle! Mutta ehei, siinä ollaan uppoutuneena virtuaalimaailmaan epäergonomisessa luolamieskyttyrässä. Ihmisten kanssa keskustelusta, siitä oikeasta sosiaalisesta kanssakäymisestä voi oppia todella paljon. Emme varmaa osaa kohta keskustella muuta kuin naputtamalla koodia, naputinaputi.
  • Mikä siinä on, että täytyy jatkuvasti olla tavoitettavissa? Vessaankin mennään puhelin kourassa. Mitä haittaa siitä voi olla, jos et reagoikaan facebook-kommenttiin saman minuutin aikana? Eikö olisi vapauttavaa välillä olla vaan ihan itsensä kanssa? Voisin sometermein vastata tähän: Dislike.   
  • Illuusio täydellisestä elämästä. Vertailu. Kuvissa ja teksteissä toisten elämä saattaa vaikuttaa upealta kiiltokuvalta ja hattarajeejeeltä. Harvoin se kuitenkaan on todellisuus. Vaikka seuraamallasi henkilöllä olisi fiidi ja blogi täynnä täydellisiä rantakuvia, upeita vartaloita, superterveellisiä ruokia ja kauniita koteja, se ei koskaan ole koko totuus. Tämä täydellinenkin ihminen kohtaa huonoja päiviä, astuu koiran kakkaan, selaa sitä instagrammia ja pesee pyykkiä. Harmi vain ettei tämä (suurimmassa osassa tapauksista) näy somekanavassa millään lailla. Ja onhan se ymmärrettävää että halutaan jakaa kauniita kuvia ja positiivista mieltä! Ei siinä ole mitään väärää. Lukijoilla on tietynlainen vastuu ja tulee ymmärtää myös tämä normaalin elämän puoli. Välillä sitä kuitenkin omakin ajatus hämärtyy ja alkaa vertaamaan itseään näihin täydellisen ihmisen perikuviin. Silloin se oma elämä alkaa helposti  näyttää vähän siltä pyykinpesuvedeltä - harmaalta. 

Näistä syistä erityisesti tuo viimeinen on paljon mietityttänyt viime aikoina. Minulle on tullut tavallaan lievä someähky. Ja mikäpä olisi parempi tapa päästä ähkystä eroon kuin paasto? En meinaa ihan täysin sulkea puhelintani ja elää omassa kuplassani viikkoa. Tarvitsen erilaisia somekanavia jossain määrin päivittäin. Niinpä ajattelin luoda itselleni selkeät säännöt.
  1. Blogissa saan käydä päivittämässä ja vastaamassa kommentteihin.
  2. Facebookin tarkastan kerran päivässä läpi. Ilmoitan ihmisille että tärkeän asian tullen minulle voi aina soittaa!
  3. Instagrammiin on lupa päivittää kuvia. Samalla voi selata läpi fiidin. Ei päivitystä = Instagram pysyy kiinni. (Touhuiluani voi seurata nimimerkillä @heidiaalt)
  4. En käytä näitä somekanavia muiden ihmisten seurassa.

Somepaastoni on vain viikon mittainen kokeilu, mutta uskoisin sen virkistävän ajatusmaailmaani jälleen. Ajattelin tosiaan kääntää tuon aiemmin someen uponneen ajan omaksi ajakseni. Meinaan ainakin pohdiskella paljon, lueskella, kahvitella, valokuvata, venytellä, leipoa ja ulkoilla tällä viikolla! Ei siinä, etten tekisi näitä asioita muutenkin, mutta nyt olen niiden aikana täysin läsnä. Paastoni ei ole ehdoton, joten uskoisin noiden ohjenuorien olevan sovellettavissa jatkossakin. Viikon päätteeksi pääsenkin sitten herkuttelemaan lukemalla ihanimmat uudet blogipostaukset, kaikki putkeen!

Mitä olet mieltä? Lähdetkö kokeilemaan kanssani? Mitä tekemistä sinä keksisit somettamisesta vapautuvalle ajalle?

lauantai 23. toukokuuta 2015

Kirpsakkuus smoothie


Tällä smoothiella on tarina. Se alkaa yliopiston lounasruokalasta. Minulla oli yllätysyllätys hirveä nälkä, sillä olin juuri tulossa salilta. Skannasin läpi lounaslistan. Luin vielä tarkkaan ainesosaluettelot. Ainoa ruokavaihtoehto, mikä minulle ja vammavatsalleni kyseisenä päivänä sopi, oli melko kyseenalainen. Nimittäin keitettyjä perunoita ja nakkeja. Ihan oikeasti.
Eipä siinä mitään, kauhoin lautaselleni sitten potut ja nakit. Ajattelin että onpas hauska testata! Edellisestä kerrasta olikin jo vuosia. Loput lautasesta täytin salaatilla ja istahdin pöytään.
Ei tarvinnut kuin muutaman haukun nakkia, kun jo totesin tämän olleen kehno valinta. Voi sitä suolaisuuden määrää! Nakki maistui vähän jollekin eltaantuneelle rasvalla ja suoraan sanottuna ihan patakintaalle. Söin kuitenkin loppuun sekä nakit että kumiperunat koska oli edelleen nälkä.
Parin tunnin sisällä vatsassa alkoi oikein kunnolla kiertää, oksetti ja oli paha olo. Masu meni ihan totaalijumiin, ihan kuin se olisi kiukustunut minulle: MIKSI ihmeessä syötät minulle tämmöistä! Vielä kotonakin maistoin suussani nakkien sisältämät mausteet ja sen rasvaisuuden. Vaikka nälkä alkoi taas kolkutella, ei oikein tehnyt mieli mitään. Päätinkin ratkaista pulman pyöräyttämättä yksinkertaisen ja raikkaan Kirpsakkuus smoothien.

 
 Kirpsakkuus
aka nakkiällötyksen poistaja

10 mansikkaa
1,5dl jäisiä puolukoita
pieni avokado
½-1dl kauramaitoa
1/4tl vaniljaa

Soseuta kaikki ainekset blenderillä tai sauvasekoittimella.
Nautiskele hitaasti tai kulauta vaan kurkusta alas.
Freesi olo on taattu! 


 Että semmoinen tarina. 

Mielestäni on ihan tervettä silloin tällöin testailla tuollaisia huonompiakin valintoja. Kroppa kyllä kertoo, mikäli niitä olisi hyvä jatkossakin välttää. Tulipahan taas testattua, eikä tarvitse hetkeen syödä vastaavaa uudestaan...
Arvostan sen verran paljon hyvää oloa, etten ehdoin tahdoin halua sitä pilata. Varsinkin kun tuo ruokahetki ei edes ollut sen arvoinen! Vuohenjuuston takia voin silloin tällöin uhrautua ;)
Onko teillä vastaavia kokemuksia?

tiistai 19. toukokuuta 2015

Day with me

Olen aina tykännyt lukea postauksia, joissa bloggaajat kertovat päivänsä kulusta kuvin ja sanoin. Mieluiten vielä ajatusten ja tunnetilojen tasolla. Ajattelin siis itsekin kokeilla vastaavan tekstin kirjoittamista. Tämän postauksen myötä pääset siis kurkistamaan tavalliseen maanantaipäivään minun matkassani!

06.22 Herätys
Herään luonnostaan, ilman kelloa. Sade ropisee ikkunaa vasten. Olo on yllättävän pirteä, vaikka nukuinkin melko huonosti. Päätän nousta heti ylös, sillä masussa jo kurnii.

06.24 Hampaiden harjaus gone wrong
Huomaamatta oli päässyt käymään juuri samanlainen tilanne kuin positiivisuuspostauksessa kuvasin. Eli hammastahna oli loppu, hammasharja muistutti vessaharjaa ja tukka puolestaan lähinnä huonoa permanenttia. Kampaus oli niin hassu että alkoi ihan naurattaa. Nappasin lainaan kämppiksen hammastahnaa, jotta pääsin jatkamaan päivää.

06.45 Aamupalan laittoon
Koska nälkä oli edelleenkin hirveä, mutustelin banaania jo ennen varsinaista aamupalaa. Keittelin puuron rauhassa kattilassa, hitaasti hämmennellen. Kruunasin koko komeuden lorauttamalla joukkoon kookosmaitoa - miten herkullisen pehmeää!  
 

07.27 Aamukahvia

07.46 Aamujumppaa
Kevyttä venyttelyä, rullailua ja selän notkistelua. Kropan herättelyä uuteen päivään!


08.01 Päivän somehetki
Selailen yleensä aamuisin läpi facebookin, instagramin ja mielenkiintoisimmat blogit. Loppupäivän yritän pitää itseni irti somesta. Virtuaalimaailmaa selatessani haudon polvea kylmäpussilla ja hörpin kahvia.

08.12 Hmmm, kahvia on yhä jäljellä
Kulautan kylmät kahvin loput kurkusta alas. Pyrähdän keittiöön hakemaan vettä ja teen matkalla piruetteja. Tuntuu vaikealta olla paikoillaan!

08.48 Kotitoimisto pystyyn
Laskujen maksamista, päivän ohjausten suunnittelua, blogin kommentteihin vastaamista ja uuden blogipostauksen kirjoittamista.

10.24 Nälkä!
Suuntana siis keittiö. Taas pääsi niin kova nälkä yllättämään, että kokkauksen ajan piti ehkäistä nälkäkiukkua porkkanalla...

10.57 Tiskailua ja kotihommia
Samalla mutustellen appelsiinia. Kurkin myös ikkunasta pihalle siinä puuhastellessani. Sataa yhä. Tuli yht äkkiä kauhea tarve lähteä ulos!

11.08 Minikävelylenkki
Kroppa selkeästi kaipasi jonkin sortin liikettä, kun kävely sateessa houkutteli niin kovasti. Ja olihan ilma raikas. Ihastelin puihin puhjenneita lehtiä. Miten ne joka kevät onnistuvatkin ilmestymään kuin tyhjästä? Kuuntelen kävellessäni Auroraa. Kun kuulokkeista alkaa soida Runopoika -niminen kappale, en voi olla laulamatta vähäsen. Sama biisi saa minut myöskin aina itkemään. Tälläkin kertaa, ainakin yhden kyyneleen verran!


11.53 Kotona päivän toinen selkäjumppa
Samat taivutukset ja lonkankoukistajavenyt kuin aamulla. Samalla ihastelen uutta paitaani. Jotenkin mystisesti tuo meditatiivinen kävely vaihtui puolivälin jälkeen samoiluun Intersportissa... Mukaan tarttui Adidaksen pehmoinen, jättisuuri harmaa college.
 
12-14 Höntsäilyä
Lukemista, välipalaa, kahvia, polven hautomista kylmäpussilla, lähtö töihin. Ihania herkkutaateleita!

14.15-18.30 Töissä
Valvoin vapaan treenivuoron sekä ohjasin lisäksi Alkeis1- ja Alkeis2 -tunnit. Vapaalla treenillä pyörähtelin itse hiukan mukana, tein vähän kehonhuoltoa ja muutamia voimaliikkeitä tangolla. Ohjaukset menivät aika nappiin, oli iloinen ja menevä meininki koko porukalla! Nautin ohjaamisesta suunnattomasti. Jälkikäteen olen tosin hyvin väsynyt, sillä töissä on oltava kokoajan läsnä. Silti en kyllä vaihtaisi työtäni mihinkään toiseen: On hienoa nähdä, miten asiakkaat kehittyvät ja miten voin omalla tekemiselläni auttaa ja motivoida muita!


18.48 NÄLKÄ
Hups miten pitkä ateriaväli. Kävellessäni kotiin päin alkoi oikein jo heikottaa. Olenkohan hukannut kykyni syödä järkevästi? Nappasin nopean välipalan ja vaihdoin pikaisesti vaatteet. Olin varma, että jos istahdan alas, en jaksa enää nousta ylös! Siispä ratkaisuna oli olla istahtamatta, hehheh. Pääsin illalla nimittäin vielä itse temppuilemaan akrobatiatreeneihin, ihanaa!


19.30-21.00 Akrobatiassa
Meitä oli paikalla tosi vähän, joten ohjaajammekin pääsi itse treenailemaan kanssamme. Vedettiin alkuun hyvät lämmöt ja siitä sitten kukin sai alkaa harjoittelemaan mitä sillä hetkellä huvitti. Itse päädyin käsilläseisonta- ja punnerrusharjoituksiin. Olen muutenkin ottanut nuo akrobatiatreenit aivan ylivarovasti tuon selän takia. Selässä tuntui kuitenkin koko treenin ajan tosi hyvältä! Oli jälleen ihan mahtava fiilis liikkua ilman kipua.

21.32 Vihdoin kotona
Tiedättekö sellaisen positiivisen fyysisen väsymyksen? Sellaisen ihanan raukean olotilan, jossa voisi vaikka nukahtaa heti pään tyynyyn laittaessaan? Juuri semmoinen olo oli eilen illalla!
Sinnittelin vielä iltapalat. Huom, monikossa. Masuun päätyi nimittäin vielä myös puurolautasellinen lisukehärpäkkeineen. Nälkä tuntui jotenkin pohjattomalta. Sen siitä saa kun ei syö oikeaa ruokaa vaan elää välipaloilla, aijjai... Vannon taas, että parannan tapani. Koskakohan oikein opin, etten kuitenkaan jaksa kokata yhdeksän jälkeen illalla?


22.54 Suihkun kautta unille
Nukkumaan mennessä fiilis oli oikein hyvä. Kuten näkyy tuosta ennen nukahtamista napatusta selfiestä. Hymyilytti! Kuulostelen oloa kropassa: Tuntuu siltä että tosiaan on jotain tehnyt. Mutta merkkiäkään huonosta kivusta ei kuulu. Jes! Väännän vielä päivän kolmannen selkäjumpan ennen lakanoiden väliin kömpimistä.
Tykkään kauheasti mun päivistä. Yksi kivoimmista jutuista tällä hetkellä on vaihtelu: On tällaisia sinkoilen paikasta toiseen päiviä, joina liikun ja liikutan muita. Toisena päivänä taas saatan olla opiskelun ja tietokoneen parissa koko päivän. Tämä maanantai oli kaikessa hikisyydessään oikein mieluinen!


Mitä ootte mieltä tämän tyylisistä postauksista? Haluatteko useamminkin kurkistaa päiviini? Ehkäpä seuraavana olisi vähän rauhallisemman päivän mietteitä ja tekemisiä?

maanantai 18. toukokuuta 2015

Pehmeä paprikadippi

Näin jossain lehdessä ihanan reseptin itämaishenkiseen paprikadippiin. Minulla on joku kummallinen intohimo paahdettuun paprikaan. Paahdettaessa syntyvä ihanan savuinen maku ja  paprikan korostuva makeus luovat makuhermoja hivelevän yhdistelmän. Kun tähän lisätään vielä täyteläisyyttä paahdetuista siemenistä, saadaan kasaan ihan pomminvarma kombo!

Alkuperäistä reseptiä en sen tarkemmin noudattanut, kunhan nappasin ideanpoikasen. Muistaakseni kyseisessä reseptissä oli käytetty saksanpähkinöitä. Opiskelijalle desin verran pähkinöitä dippikastikkeeseen saattaa kuitenkin olla turhan hintava paukku. Päätinkin käyttää reseptissä auringonkukansiemeniä: Ne ovat huomattavasti edullisempia, mutta sisältävät pähkinöiden tavoin terveellistä pehmeää rasvaa. Kukkaro kiittää!
Pehmeä paprikadippi
3 pientä paprikaa
1dl auringonkukansiemeniä
1tl paprikajauhetta
pari reilua rouhaisua mustapippuria
reippaasti suolaa

Perkaa paprikat ja siivoa ympäri keittiötä sinkoutuneet siemenet pois.
Paahda paprikoita 200-asteisessa uunissa kunnes pinta alkaa mustua.
Anna paprikoiden jäähtyä tai poltat näppisi!
Paahda sillä välin auringonkukansiemenet kuumalla pannulla.
Now stay focused: Siemenet palavat herkästi.
Ole siis valppaana vieressä, huljutellen siemeniä aika-ajoin tasaisen paahtumistuloksen aikaansaamiseksi. Tunnistat kyllä paahtuneesta tuoksusta milloin siemenet ovat valmiita!
Kuori paprikoiden uloin, mustunut osa pois.
Soseuta sauvasekoittimella kaikki ainekset tasaiseksi tahnaksi.
Maistele ja maustele.

Älä pelkää käyttää suolaa; Se korostaa tässä makuja loistavasti.
Dippi kuitenkin toimii lisukkeena, joten ei reipaskaan suolaisuus haittaa.
Eihän kukaan kuitenkaan pelkkää kastiketta syö? Paitsi allekirjoittanut, hups.
  

Olen valmistanut paprikadippiä jo monta kertaa ja siitä onkin muodostunut ehdoton lemppari! Aiemmin yksi lemppareistani oli paahteinen paprikahummus, mutta viimeaikoina masu on ollut eri mieltä kanssani palkokasvien kulutuksesta. Paprika-siemendippi olkoon siis ratkaisuna hummushimoon hetken aikaa. Ja on se sen verran hyvää etten ole vieläkään kyllästynyt! Katsotaan koska se kyllästyminen iskee, terveisin kausiruokailija.

Tämä paprikaisuuden ilmentymä sopii loistavasti tarjoiltavaksi vaikkapa kasvisten ja kanan kanssa. Suosittelen erityisesti höyrytettyä parsakaalia, aivan mielettömän hyvä yhdistelmä! Toisaalta kastiketta voisi käyttää myös leivän päällä levitteenä, riisikakkuversiota testailinkin jo. Myöskin leffaillan dippailuun toimisi aivan varmasti, oli dipattavana sitten vegeä tai sipsiä!

Seuraavaksi kyseistä kastiketta voisi kokeilla kesäkurpitsapastan kaverina. Kastike on kuitenkin sen verran täyteläistä, että se sopisi hyvin täydentämään kevyttä kesäkurpitsaa. Yhdestä reseptillisestä riittää herkuteltavaa useammallekin kerralle, joten vaihtelunhaluinen pääsee kokeilemaan erilaisia makuyhdistelmiä. Ellei sitten vedä koko settiä suoraan purkista...
Mites teillä, tuottaako paahdettu paprika jonkinlaisia mielikuvia? Mulla alkaa kuola valua jo ajatuksestakin :D Kokeilkaa ja kertokaa mielipiteitä!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kuulumisia vai sittenkin sairauskertomus?

Lupasin tosiaan edellisessä postauksessa valottaa vähän tämän hetken kuulumisia ja kuvioita. Toisaalta minun tekisi mieleni kirjoittaa, että hyvää kuuluu! Toisaalta se on täysin totta, mutta toisaalta taas ei. Aloitetaanpa siis ihan alusta.
Periaatteessa voin henkisesti tällä hetkellä paremmin kuin pitkään aikaan. Kehoni on vain alkanut tilttaamaan - pahemman kerran. Loppuvuodesta vatsaoireiluni alkoi jälleen pahentua. En kuitenkaan suostunut hyväksymään kyseistä faktaa vaan yritin jatkaa kasvavan oireilun ja väsymyksen kanssa. Samaan aikaan treenasin kovaa, stressasin töitä ja hirveää määrää opintoja. Sivuutin siis sairauteni pahenemisen lähes kokonaan. Harjoittelin tanssikoulumme joulunäytökseen fyysisesti todella haastavaa koreografiaa. Kroppa oli tukossa ja jatkuvasti kipeä. Lopulta en päässytkään esiintymään, sillä sairastuin pahaan nielutulehdukseen, joka veti sängyn pohjalle yli viikoksi.


Alkuvuodesta treenasin edelleen kovaa ja stressasin entistä enemmän. Joulun pyhät menivät muuttohommissa eikä varsinaista lepoa tullut ollenkaan. Suoritin hullun lailla sivuaineopintoja, pääaineopintoja, kävin töissä ja yritin kirjoittaa kandintyötä. Lähdimme Jyväskylään Bendy Katen tankotanssi workshoppiin. Automatkojen istumisen, kovin kehnon alkulämmittelyn ja voimakkaiden taivutusliikkeiden seurauksena selkäni kipeytyi. Ajattelin sen olevan normaalia, sillä itselläni oli ennenkin käynyt samoin. Tällä kertaa kipu ei kuitenkaan mennyt ohi. En kyennyt istumaan, enkä edes kunnolla kävelemään. Härkäpäisenä kestin viikon kunnes sitten menin lääkäriin.
Lääkärin mielestä syynä ongelmaan olivat heikot selkälihakseni. Lääkitystä kipuun sentään sain ja ohjeeksi liikkua heti kun kipu sallii. Hieman oireet lähtivätkin lieventymään, mutta selkä ei kuitenkaan palautunut normaaliksi. Treenasin edelleen, mutten yhtä kovasti. Kivuttomien liikkeiden määrä väheni kokoajan. Menin YTHS:n lääkärille saadakseni lähetteen fysioterapeutille. Hetken aikaa fysioterapeutti pallotteli erilaisten diagnoosien kanssa, kunnes totesi ammattitaitonsa olevan riittämätön. Hän ohjasi minut asiansa osaavan OMT-fysioterapeutin vastaanotolle. Ensimmäinen diagnoosi oli SI-nivelen lukko sekä lukot L3-L5 välillä. Lukot saatiin auki ja kipu oli poissa päivän pari, ensimmäistä kertaa sitten alkuvuoden.


Kipu kuitenkin palasi takaisin kerta toisensa jälkeen. Epäilyttävintä oli jalkojen puutuminen sekä säteilykipu pakarassa, pohkeessa ja jopa varpaissa. Lisäksi olin täysin kyvytön pyöristämään selkää tai edes kääntämään katsetta maahan ilman kyseisiä oireita. Olin itse epäillyt välilevyn pullistumaa jo aiemmin, mutta testit näyttivät negatiivista. Eräänä päivänä kuitenkin putosin tangolta yläselälleni. Ajattelin ettei siinä mitään, vähän tuo vaan tärähti. Jatkoin matkaa fysioterapeutille. Huomasin selän kivun jo matkalla. Tälläkään kertaa perinteisessä jalannostotestissä ei näkynyt mitään. Teimme herkemmän, istualtaan tehtävän hermoratatestin. Sieltähän tuli se positiivinen vaste. Minulla on siis välilevyn pullistuma lannerangan alueella, ennen ristiluuta. Alkuvuoden lääkärikäynneillä lanneranka kuvattiin röntgenillä ja havaittiin madaltuma kyseisessä välilevyssä. Aiemmissa testeissä säteilyoiretta ei ole tullut, sillä ne on tehty selinmakuulta jalkaa nostaen. Olen kuitenkin niin notkea, että pahassakin kipuvaiheessa jalan on voinut tuoda melkein korvaan asti ilman säteilyä.
Seuraavana päivänä en päässyt kävelemään, koska vasen jalka petti alta. Hermokivut olivat järkyttäviä ja mieliala maassa. Olin töistä sairaslomalla enkä saanut liikkua. Tai no sainhan minä kävellä, vesijuosta ja tehdä taaksetaivutuksia. Kevennys kuitenkin auttoi ja pikkuhiljaa selkä lähti kuntoutumaan. Tällä hetkellä se tuntuu jo todella hyvältä, pystyn taivuttamaan ja pyöristämään selkääni ilman kipua. Voitte vaan kuvitella sitä fiilistä kun voi liikkua täysin ilman kipua pitkän tauon jälkeen!

Tämä kaikki on opettanut minulle aivan valtavasti. En ole aiemmin kuunnellut kehoani riittävän tarkasti, vaan olen mennyt kovalla höyryllä eteenpäin. Välilevyn pullistuma ei välttämättä ole yhteydessä kovaan rasitustasoon, sillä sen voi saada vaikka nostaessaan nuppineulaa lattialta. Itse ajattelisin, että kaikki se fyysinen ja henkinen kuorma yhdessä saivat aikaan kyseisen tilanteen. Keho etsii kyllä keinon levätä, jos sitä ei kuuntele. Kehossani oli ja on edelleen huomattavia epätasapainotiloja eri lihasten välillä. Puhumattakaan järkyttävistä lihaskireyksistä ja lantionhallinnan puutteesta. Tiedostan nämä ongelmat ja pyrin jatkuvasti niitä myös kehittämään. Enkä enää pelkää antaa keholleni puhdasta lepoa.


Selän nopea kuntoutuminen on tehnyt minut erittäin onnelliseksi, samoin siitä seurannut oppiminen. Voisin kirjoittaa asiasta vielä erillisen tekstin, sillä muuten tästä tulee aivan kilometrin mittainen! Sairaskertomus nimittäin jatkuu...
Seuraavaksi kipuilu iski vasempaan polveeni. Ajattelin ensin sen olevan yhteydessä selkäkipuihin ja sieltä tulleisiin vääriin liikemalleihin. Polvi tuntui jotenkin hassulta, en oikein osannut selittää tunnetta fysioterapeutillekaan. Kipu kuitenkin voimistui ja voimistui. Polvi on aamuisin niin jäykkä ettei se tahdo suoristua tai koukistua kunnolla. Eräänä päivänä turvotus voimistui entisestään: Polvi oli lähes kaksinkertaisen kokoinen toiseen nähden eikä lumpiota erottanut ollenkaan. Siispä taas pika-aikaa YTHS:lle ja piikkiä polveen. Polvi siis punkteerattin eli nivelen sisältä imettiin nestettä valtavalla neulalla. Nesteen poisto auttoi hieman ja liikelaajuus tuntui palaavan. Polvi kuitenkin on ollut edelleen kipeä ja tulehtunut, selkeästi tulikuuma verrattuna toiseen polveen. Olenkin siis hautonut sitä kylmäpussilla ja käyttänyt voltarenia. Asiaa selvitellään ensi viikolla lisää verikokein. Huolestuttavinta tässä on myös muiden nivelten oireilu: Saman tyylistä kipua on varpaissa, sormissa ja toisessa lonkassa.

  
 
Kaikki tämä lääkärissä juokseminen on ollut välillä melkoisen raskasta. Samaan aikaan siis tutkitaan vatsaongelmia, polven kipua ja kuntoutetaan selkää. Ensi viikolle on varattuna verikoe, fysioterapeuttiaika ja gastroentorologian poliklinikka. Kaikesta väsymyksestä huolimatta olen kiitollinen että minut otetaan vakavasti. Että oireet tutkitaan asianmukaisesti eikä vain odoteta ihmeparantumista. Henkisesti olen käynyt pitkän matkan tämän kevään aikana ja luulen että olen löytänyt jonkinlaisen sisäisen rauhan. Tiedän nimittäin, että kaikki järjestyy kyllä.

 Voisin valottaa jatkossa tätä ajattelutavoissani tapahtunutta muutosta tarkemmin. Miltä tuntuu kun aktiiviliikkuja ei pääsekään ylös sängystä? Mitä päässä pyörii? Kiinnostaisiko teitä lukea siitä? :)
Ensi vuodelle on lisäksi tiedossa vaikka mitä mielenkiintoista. Meikälikka nimittäin viettää välivuotta!