maanantai 2. huhtikuuta 2018

Hei tyyppilöiset!

Edellisestä postauksesta tällä alustalla on aikaa. Sille on toki hyvä syy: Blogi on pyörinyt toisessa osoitteessa reilun vuoden päivät!
Harmikseni olen huomannut, että iso osa teistä jäi kuikuilemaan tälle sivustolle. Ymmärrän toisaalta sen, että muutos on aina vähän kökköä ja täällä on monia kivoja reseptejä tallessa. Ne samat reseptit ja höpinät löytyvät kuitenkin nyt myös tuolta uudelta sivulta! :)

Jos siis sinua kiinnostaa a) mitä minulle kuuluu, b) millaisia reseptejä/terveyshömpötyksiä nyt on meneillään c) mikä iso mullistus on elämässämme tapahtumassa --> klikkaa itsesi lukijaksi uudelle sivustolle! Sama vanha blogi, uusissa kansissa. Olen kiitollinen, jos päätät olla mukana matkassa!

https://heidikinnunen.com/

P.s Oot varmasti hyvä tyyppi, vaikket mukaan lähtisikään. Peace and love <3

perjantai 28. lokakuuta 2016

Pehmeääkin pehmeämmät gluteenittomat sämpylät

Heippahei pitkästä aikaa! Ajatuksia olisi jaettavaksi vaikka kuinka, mutta vuorokauden tunnit tulevat välillä vastaan kirjoittelun suhteen. Tällä kertaa syvällisempien pohdintojen sijaan olisi kuitenkin luvassa instagramin puolella puhututtaneiden sämpylöiden reseptiä! 


Nämä sämpylät ovat gluteenittomuudestaan huolimatta meheviä ja täynnä makua. Gluteenittomassa leivonnassa ongelmaksi muodostuu usein sitko tai oikeastaan sitkottomuus. Tässä reseptissä sitkoa on haettu purkista eli ksantaanista, jota saa ihan tavallisista ruokakaupoista leivontahyllystä.
Muuten sämpylät koostuvat hyvin perusraaka-aineista: Kaurahiutaleista, tattarijauhoista ja siemenistä. Mikäli reseptin täytyy olla täysin gluteeniton, käytäthän gluteenittomia puhdaskaurahiutaleita tai tattarihiutaleita. Reseptissä olevan maidon voi valita sopimaan omaan ruokailuun: Itse käytin kauramaitoa, mutta myös mikä tahansa muu maitomainen juoma sopinee tarkoitukseen. Myöskin suolan määrää voi säädellä maun mukaan. Mitä enemmän suolaa, niin noh, sitä suolaisempaa leipää.


Gluteenittomat sämpylät

3dl kaurahiutaleita
3dl tattarijauhoa
1tl ksantaania
2tl leivinjauhetta
½-1tl suolaa
3dl valitsemaasi maitoa tai maitojuomaa
2dl vettä
Koristeluun/mausteeksi erilaisia siemeniä

Mittaa kattilaan 1dl kaurahiutaleita ja 2dl vettä.
Keitä suht jämäkäksi puuroksi. Anna jäähtyä kattilassa.
Lisää joukkoon loput kaurahiutaleet, tattarijauhot, ksantaani, leivinjauhe ja suola.
Kaada joukkoon valitsemasi maito/maitojuoma.
Sekoita paksuksi ja tahmeaksi taikinaksi.
Halutessasi voit antaa taikinan turvota 10-15min.
Nostele taikina kahta lusikkaa käyttäen uunipellille leivinpaperin päälle.
Annoksesta pitäisi tulla noin 7-9 sämpylää.
Kostuta kädet kylmällä vedellä ja muotoile sämpylät tasaisemmiksi.
Halutessasi koristele sämpylät ripottelemalla pinnalle siemeniä.
Paista 200-asteisessa uunissa n. 12-20 min. Sämpylä on kypsä kun se kuulostaa ontolta pohjaa koputettaessa.
 

Mitäs teille kuuluu? :) Jos minusta ei kuulu täällä blogin puolella hetkeen, käy tsekkaamassa instagram @heidiaalt sekä PT-sivut, joita päivitän säännöllisesti! Makoisia sämpylähetkiä teidän viikonloppuunne <3

torstai 6. lokakuuta 2016

Hidastetaan tahtia

Nyt kun ollaan päästy näiden elämä-ei-aina-mene-niinkuin-suunnittelit-postausten maailmaan, niin jatketaanpa sitten samalla linjalla. Tällä kertaa ei ole kyse henkisestä hidastamisesta, vaan ihan puhtaasti fyysisestä tahdin kevennyksestä.
Mun oli juuri tarkoitus kesän kehonpainotreenikauden jälkeen siirtyä jälleen salin puolelle treenailemaan. Isoja perusliikkeitä, ughhhh!


Mutta se ei nyt tapahdu ihan hetkeen. Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt epämääräistä jalkakipua, joka paheni erityisesti kävellessä, juostessa ja hyppiessä. Lopulta en sitten pystynyt ollenkaan kävelemään, sillä kipu kasvoi niin kovaksi. Iltaisin jalka vain särki ja tykytti!
Päätin sitten varata ajan lääkäriin. Olin edellisenä iltana muistanut, että heeei mähän pyöräytin sen nilkan reilu viikko sitten kun astuin ohi portaasta. No niinpä, on kyllä ihan hölmö syy loukkaantua!
Jalassa ei silloin tuntunut mitään, mutta pikku hiljaa noin viikon kuluessa jalkapöydän ulkosyrjä alkoi kipeytyä. Lääkäri sitten tutki ja pyöritteli jalkaa (au) ja kirjoitti lähetteen röntgenkuvaukseen. Vietin sitten edellisenä maanantaina 3,5 tuntia päivystyksessä odotellen. Lääkäri oli sen verran savolainen, että suattaapi olla että on tai suattaapi olla ettei ole. Murtuma siis.

Tässä sitten odoteltiin seuraavat pari-kolme viikkoa, että mihin suuntaan homma kehittyy. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kipu on helpottamaan päin ja pääsen jo ensi viikolla kävelyn makuun! Jalalle ei tosiaan ole saanut varata ollenkaan pariin viikkoon. Sain onneksi matkaani kyynärsauvat, ettei tarvitse ihan joka paikkaan hyppiä yhdellä jalalla. Liikkuminen on tosin melko hidasta ja vaivalloista noiden kyynärkeppienkin kanssa.
Tietysti se harmitti aluksi ihan sikana. Sitä en kiellä! Hetken masistelin typerää jalkaa ja elämän epäreiluutta, kunnes sitten kokosin itseni. Mitäpä tuolle nyt enää voi? Ensimmäinen askel asian hyväksymiseen oli yläkroppapainotteisen treeniohjelman suunnittelu: Vaikka olenkin tällä hetkellä puolikuntoinen, en ole halvaantunut. Voin siis ihan hyvin käydä treenaamassa leuanvetoja, sotilaspenkkipunnerrusta, hauiskääntöä ja corea. Myös vesijuoksu tuli testattua ja se vaikuttaisi sopivan! Hyötyliikunta jää tällä hetkellä aika vajaaksi, pystyn pyöräilemään kantapäätä apuna käyttäen sekä vähän könkkäämään noilla kepeillä.

Kun tähän yhdistää pitkittyneen flunssan, on pitänyt kyllä hiljentää ihan superpaljon. Kotona kököttämistä, leffoja, esseen kirjoitusta ja toimistohommia on tullut tehtyä enemmän kuin laki sallii! Siinä sivussa myös onneksi vähän kehonhuoltoa, meditointia, ystävien näkemistä ja teen juontia. Tällä viikolla pääsin jo itse treenailemaan ja ohjaamaan keppien kanssa! Se oli aikamoista menoa se :D
Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin? Kerro ihmeessä ja avaudu jos tarpeen! :)

maanantai 26. syyskuuta 2016

Yksilön kokemuksen todistusarvo: Tappaako maito?

Tiedän, melko dramaattinen otsikko. Dramatiikkaa sisältää kuitenkin myös tuleva postaus. Jos olet yhtään herkkä oirekuvailulle, suosittelen lämpimästi siirtymään suoraan loppupohdintaan.

Mitä jos kaikki luottaisimme yhden ihmisen tuntemuksiin? Näillä perusteilla meillä voisi olla melko erilainen kuva monestakin asiasta. Totta kai yksittäisen ihmisen kokemus on tärkeä, hänelle itselleen nimittäin. Jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan: Kun haetaan muutosta omaan olotilaan, haetaan usein myös syy-seuraussuhteita omien toimien ja voinnin välillä. Jos tällöin koemme vaikka sen maidon turvottavan, aiheuttavan vatsakipua tai ihon kukkimista, tuntuu ihan loogiselta vähentää sen kulutusta. Ja myös antaa tämä vinkkinä eteen päin kaikille muille samoista oireista kärsiville.
Seuraavissa kappaleissa kerron pienen esimerkin omasta hyvin lyhyeksi jääneestä ihmiskokeestani.


Taustatietona voisin kertoa, että olen pienenä ollut allerginen maidolle. Tämä kuitenkin hiipui vuosien myötä, kuten lasten allergioille usein tapahtuu. Ala-asteen loppupuolella aloin saamaan oireita laktoosista ja siirryin laktoosittomiin tuotteisiin. Kuitenkin myöhemmin Crohnin taudin puhkeamisen ja suoliston huonon kunnon takia herkistyin uudelleen maitotuotteille. Yksi kerrallaan kaikki maitotuotteet tippuivat pois ruokailustani. Näin olen hyvin pärjännyt tähän päivään asti, jo noin kolme vuotta. Suoliston kunnon paranemisen myötä olen päässyt palauttamaan monia ruokia päivittäiseen ruokailuuni. Olen pystynyt syömään ruokia, joita en voinut aiemmin edes kuvitella maistavani, esimerkiksi nektariinia, papuja ja seesaminsiemeniä. Loogisena jatkumona ajattelin sitten, että no repäistäänpä oikein kunnolla. Päätin siis testata luonnonjogurttia.

Ekan kerran jälkeen ei mitään. Olin aika iloinen, tämähän vapauttaisi ruokailua ihan suunnattoman paljon! Ehdin jo suunnitella päässäni noin kaksikymmentä reseptiä luonnonjogurtista. Joten maistoin sitten seuraavanakin päivänä. Big mistake.
Allergisten reaktioiden kehittyminen voi viedä jopa sen 24 tuntia. Tämä oli jotenkin päässyt unohtumaan jogurttihöyryissäni. Kärsin kolme päivää aika järisyttävistä vatsakivuista. Uloste oli kokonaan sellaista verensekaista limaa ja pompin vessassa noin tunnin välein. Suolisto ärtyi todella pahasti ja syöminen vain lisäsi pahan olon tunnetta sekä vatsakipua. Oksetus ja kuvotus oli lähes jatkuvaa, pahentuen erityisesti liikkuessa. Lopulta sitten nousi matala kuume, ehkä enemmänkin sellaista lämpöilyä.


Jos siis luottaisin yhden hengen ihmiskokeisiin, mitä tämä kertoisi? Sen perusteella olisin varma, ettei maito sovellu ihmisravinnoksi, eihän se tehnyt minulle muuta kuin pahaa. Jos uskoisin, että maidon nauttiminen tekee saman kaikille muille, en tietenkään voisi suositella sitä.

Mutta eivät ruoka-aineet vaikuta meihin kaikkiin samalla tavalla. Maito ei sovellu juuri minulle - minulla on taustalla allergioita ja suolistosairaus.

Isälleni puolestaan punainen liha ei sovellu huonon sulavuuden vuoksi - hänellä on myös Crohn.

Äitini ei voi syödä kalaa tai pähkinöitä, sillä ne saavat nielun ja korvat kutisemaan - hänellä on allergia.

Ystäväni ei voi käyttää heraproteiinia, sillä se saa hänen verensokerinsa kohoamaan järjettömiin lukemiin - hänellä on diabetes.

Toiselle ystävälleni sipuli, kaalit ja palkokasvit saavat mahan sekaisin - hänellä on ärtyvän suolen oireyhtymä.

Jos luottaisimme yksilön kokemuksiin, voisimme päätellä kaikkien edellä lueteltujen ruoka-aineiden olevan jollain tavalla haitallisia. Totuushan on, että maailmasta kyllä löytyy erilaisia herkkyyksiä ja intoleransseja vaikka mille. Kuitenkaan kenenkään tomaattiallergia ei tee tomaatista vaarallista eikä kofeiiniherkkyys kahvista jonkin sortin myrkkyä.
Meissä on yksilöllisiä eroavaisuuksia. Kuitenkin tulisi muistaa, että valtaosalle suomalaisista sopii niin sanotusti kaikki. Vain melko pieni marginaali saa oireita yhdestä tai useammasta ruoasta. Usein tämä pieni marginaali kuitenkin puhuu asiasta enemmän. Vai kuinka usein kuulee ihmisten juttelevan, että miten tänäkin aamuna se ruisleipä sopii vatsalle ihan hyvin tai miten ei tule yhtään vatsa kipeäksi, kun syö jogurttia hedelmillä?

On myös ihan normaalia, ettei vatsa ole illalla ihan yhtä litteä kuin aamulla. Keskivertoihminen syö päivässä aikamoisen lastillisen ruokaa, totta kai se näkyy vatsan ulkomuodossa iltaan mennessä! Pieni turvotus on osa normaalia suoliston toimintaa, samoin näiden normaalista toiminnasta syntyvien kaasujen ulos päästäminen - toisin sanoen pierut.



Jätin ihan tarkoituksella kommentoimatta erään nimeltä mainitsemattoman julkkisvalmentajan ihmiskoetta. En nimittäin koe että yhdellä ihmisellä toteutettu koe olisi millään tavalla todistusvoimainen. Yhden ihmisen kokemus on aina vain yhden ihmisen kokemus. Sitä ei voi yleistää koskemaan kaikkia muitakin. Varsinkin jos huomioidaan ihmiskoetta edeltävä ruokavalio, jossa ei ollut maitoa tai viljaa nimeksikään - mitäköhän tapahtuu kun niistä yhtäkkiä tehdään ruokavalion pohja?
Äkilliset dramaattiset muutokset ruokavaliossa yleensä laittavat kehon ja mahan aluksi vähän sekaisin. Mutta keho sopeutuu muutokseen, mikäli taustalla ei ole sairauksia tai yliherkkyyksiä. En usko, että the julkkisvalmentaja tarkoittaa mitään pahaa tempauksillaan. Hänellä lienee vain huono henkilökohtainen kokemus ja sopeutuminen kyseisiin ruoka-aineisiin sekä halu auttaa muita on kova.
Ai vastaus otsikon kysymykseen? Eihän se maito tapa, edes minua. Huonoksi se kyllä voi olon tehdä. Kokeilemalla se selviää myös sun kohdalla: Jos mitään oireita ei näy, niin anna palaa vaan!

Minkälaisia ajatuksia heräsi? Oletteko harrastaneet tälläisiä ihmiskokeita itsellänne? Onko seuraajissa moniruokavammaisia? :)

perjantai 23. syyskuuta 2016

U-käännös


Joskus on hyvä tehdä kunnon uukkari. Tiedättekö, muuttaa suuntaa ihan ennalta arvaamatta. Mennäkin toiseen suuntaan kuin sinun oletetaan tekevän.

En tiedä onko tämä ilmiö teille tuttu, mutta kerronpa silti! Mulla tulee välillä epämääräistä ahdistusta, josta en yhtään tiedä mistä se johtuu. Saatan viikon tai kaksikin olla ihan omissa maailmoissani, pohdiskellen. En jotenkin saa ajatusten vilinästä kiinni. Saan kiinni vain sen, että jokin ei nyt ole kohdallaan.

Pari viikkoa sitten se naksahti. Olin aivan väsähtänyt päivän jäljiltä, en jaksanut oikeastaan edes puhua. Annoin sen pahan olon vaan purkautua. Itkin ja itkin, enkä tiennyt miksi. Siinä tunnin märehtimisen kohdalla koin jonkinlaisen valaistuksen.

"Mä en tiedä mihin olen menossa, mitkä on mun tavoitteet tai mitä mä haluan". Tämänkaltainen lause purkautui suustani itkunsekaisin fiiliksin. Ehdin jo miettiä, että eikö ravitsemus sittenkään ole minun juttuni. Mutta ei se ollut niinkään. Koin nimittäin erittäin suuren ristiriidan juuri alkaneen maisterivaiheen ja tulevaisuuden visioni välillä. Korjaisin siis lausahdustani. Tiedän kyllä mitä haluan tulevaisuudeltani, mutta millä keinoin pääsen siihen? Tekoni ja tavoitteeni eivät kohdaneet nykyhetkessä. Tällä hetkellä minulla ei olisi resursseja toteuttaa unelmiani, sillä opintojen, yrittäjyyden ja parisuhteen yhdistelmä kävisi varmasti liian rankaksi joululomaan mennessä.

Minulle kirkastui, etteivät terapialinjan maisteriopinnot ole tällä hetkellä se kanava, joka vie minua eteen päin unelma-ammattiini. Kuuntelin ekoina koulupäivinä luokkakaverieni innostusta tulevista terapiakursseista, miten motivoituneita he olivatkaan. Minun tuntemukseni puolestaan olivat lähinnä ahdistusta tulevasta kaksivuotisesta, sairaalassa tehtävistä harjoittelusta ja tiukasti nidotusta aikataulusta.

Tiedossa siis jonkinasteinen U-käännös opintojen suhteen. Olin jo miettinyt, että jätän leikin kokonaan kesken, kunnes kävin juttelemassa opinto-ohjaajamme kanssa. Lähdin hänen luotaan innosta kiljahdellen ja tanssien! Meille on kuin ihmeen kaupalla tulossa opintosuunnitelman uudistus ensi syksylle, pääsen ikään kuin hyppäämään suoraan siihen. Kuluva syksy ja ensi kevät täyttyvät siis urheiluravitsemuksen opinnoista, kauppatieteiden perusteista, itsenäisestä opiskelusta ja liikunta-alan koulutuksista. Täydellinen paketti liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjälle!

Nyt tosiaan on sellainen ihana innostuspulputus ollut menossa! Kuten mulle monesti käy, innostuksissani teen liikaa juttuja. Työpäivät ovat siis olleet pitkiä, nautinnollisia tosin. Tämä vauhti kuitenkin kostautuu: Pienen hengähdyshetken sattuessa BOOOM flunssaa pukkaa. Tähän tosin liittyy tällä kertaa myös vatsaoireilua, mutta siitä ajattelin jutella toisessa postauksessa.
Mitä teille päin kuuluu? :)

perjantai 9. syyskuuta 2016

Miten selviytyä rääkkitreenistä? 5 käytännön vinkkiä tehokkaaseen treeniin

 

1. Kaveri tai ohjaaja tsemppariksi

Kovassa treenissä kannustus muuttuu erittäin tärkeäksi. Jos tiedossa on astetta haasteellisempi treeni, esimerkiksi HIIT-harjoitus, nappaa kaveri mukaan! Kaveri voi kannustaa ja laskea toistoja, kunhan muistat tehdä saman myös hänelle. Kilpailuhenkisille tässä on tietysti vielä porkkanana pieni motivoiva kisaaminen kavereiden kesken...
Saman asian ajaa tietysti ryhmäliikuntatuntien ohjaaja tai salilla personal trainer!

2. Kuuntele musiikkia

En nyt tarkoita että muista laittaa musiikki soimaan. Tarkoitan tällä, että oikeasti keskity musiikkiin. Musiikkia kuuntelemalla ja vaikka sanoja mumisemalla jaksaa usein puristaa ne viimeiset kipeät toistot! Muista toki pitää huoli tekniikasta siinä samalla...

3. Treeniin sopivat vaatteet ja varusteet

Hikitreenissä vanhat college ja löysä puuvillapaita eivät oikein aja asiaansa. Hyvin istuvat, hengittävät tekniset vaatteet toimivat parhaiten. Kannattaa myös huomioida treenin erityisvaatimukset: Jos tehdään maastavetoa, säärien päällä on hyvä olla suojelevaa kangasta. Treenin sisältäessä juoksua tai hyppyjä, kenkien tulee olla sopivan joustavat mutta jalkaa tukevat. Ulkona tietysti säänmukaiset varusteet! Juomapullo ja pieni pyyhe ovat myös vakiovarusteina treenimukavuutta parantamassa.

4. Jaa treeni osioihin

Rääkkitreenin aikana ei aina kannata laskea 20 toistoon asti. 20 tai 30 toistoa tuntuu monesti uuvuttavalta tavoitteelta, samoin kuin kokonainen minuutti työtä. Jaksamista saattaa helpottaa toistomäärän palastelu 5 toiston blokkeihin. Okeei jaksan kyllä 5 burpeeta. Jaksan toiset 5. Huh, kyllä tuntuu mutta 5 menee vielä. Ai enää 5? No kyllä se vielä jaksetaan!

5. Nesteytä!

Treenin saa nimittäin tuntumaan tuplasti ellei triplasti pahemmalta, jos ei nesteytä kroppaansa kunnolla. Ei riitä että se juomapullo on mukana, siitä tulisi myös muistaa juoda! Treenin aikaista juomistakin tärkeämpää on kuitenkin riittävä vedenjuonti kuluneen päivän aikana. Vettä olisi hyvä juoda tasaisesti pitkin päivää, jotta keho ei olisi rutikuiva treenaamaan lähdettäessä. Jano ensimmäisen 15min sisällä kertoo jo lievästä nestehukasta.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Tämän hetken lempparitreeni!


Moikkamoi ja energistä tiistaita! Ajattelin tänään tulla jakamaan mun tämän hetkisen lempparitreenin. Se on juuri sopivan rankka, mutta ei kuitenkaan ihan överi vedettäväksi aamuisin. Herättelee kropan päivään, hengästyttää ja samalla saa kivan annoksen raikasta ilmaa! Syke nousee, kunto kasvaa ja jalat saavat mukavan hapotuksen.

Homma on aika yksinkertainen. Ensin karistetaan unenpöpperöt silmistä kävelemällä reippaasti 5-10 minuuttia riippuen unisuuden tasosta. Tämän jälkeen nostetaan hiukan vauhtia eli hölkkäillään 10-20min. Sitten seuraa kovin = paras osuus. Spurtit portaissa! Oman jaksamisen mukaan 5-10 kertaa juosten ylös tikaten jokaiselle portaalle, kävellen alas ja parin sekunnin huilaus. Sitten vaan uusi veto ylös! Nuo portaat ovat siis melko lyhyet, yhteen vetoon palautteluineen menee noin minuutti. Itseään voi siis motivoida laskemalla vetoja ja kuluvia minuutteja. Enää kaksi minuuttia, jaksan kyllä!

Kaikkien vetojen jälkeen voit onnitella itseäsi hyvästä suorituksesta, hengitellä syvään, kävellä reippaasti kotiin ja tehdä pienet venyttelyt! Kaiken kaikkiaan tuollaiseen settiin kuluu aikaa noin 25-45min, kun laskee loppuverryttelyksi vielä 5 minuutin kävelyn. 

Eli kertauksena:
5-10min kävely
10-20min hölkkä
5-10 porrasspurttia
5min kävely
Loppuvenyt


En kyllä keksi parempaa starttia päivälle! Kuka lähtee testaamaan? :)